Lada, itänaapurimme lahja maailmalle, herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Timo Juote kertoo Studio55.fille, miksi hän on Lada-mies henkeen ja vereen.
Kummeli-sketsisarjan yleisö taipui naurusta vuonna 1997, kun tv-ruutuun pärähti jo klassikoksi muodostunut sketsi Ladojen kokoontumisajoista. Vitsinvääntö ei jäänyt Suomen ladaharrastajilta huomaamatta. Tuossahan on ideantynkää!
Automuseo Mobilian museonjohtaja Kimmo Levä tarttui tuumasta toimeen. Lada-kerhon ensimmäiseen tapaamiseen Kangasalaan saapui monta sataa ihmistä. Paikalle kurvasi omalla Ladallaan myös Timo Juote.
Kokoontuminen herätti huomiota aina uutisia myöten. Päivän päätteeksi Timo tajusi, että hänestä oli juuri leivottu vastasyntyneen yhdistyksen puheenjohtaja.
− Viisi henkilöä oli ilmoittanut halukkuutensa hallitustyöskentelyyn. Minusta tehtiin kokouksen vetäjä. Kun päästiin kohtaan, jossa kysyttiin, että kuka on kerhon puheenjohtaja, kaikki huusivat "sinä olet"! Timo kertaa naureskellen.
Ladalla pääsee
Timon puheenjohtajan pesti venyi muutamaan vuoteen. 1998 yhdistys julkaisi ensimmäisen jäsenlehden ja järjesti ensimmäisen massatapahtuman.
Tänä päivänä Timon titteli on varapuheenjohtaja, joskin aktiivitoiminta on jäänyt jo hieman taka-alalle. Lada-kerhosta riittää silti tarinaa; onhan kyseessä harrastus, joka on vaikuttanut elämään monin tavoin.
− En ole perinteinen autoharrastaja sikäli, että minulla on ollut Ladoja normaaliajossa ihan käyttöautoina. Muita autoja en ole koskaan harrastanut.
− Ladoja on ollut noin kymmenen. Tällä hetkellä ajossa ei ole yhtään, yksi seisoo pihalla. Vaimo ei suostu enää ajamaan sillä.
Rentoa yhdessäoloa kokoontumisajoissa
Timo on ajanut vuosien mittaan senkin edestä. Yksi Lada-kerhon keskeinen elementti on useaan kertaan vuodessa järjestettävät kokoontumisajot. Tapaamisissa kunnioitetaan kerhon alkuperäistä innoittajaa, Kummelia, makkaratarjoilun muodossa.
Muilta osin kokoontumiset muodostuvat rennosta yhdessäolosta muiden "ladistien" kanssa. Kevätpörähdys-tapahtumassa saunotaan leirintäalueella, lauletaan karaokea ja osa jää yöksikin. Leikkimielisissä kilpailuissa heitetään jotain Ladan osaa.
− Heinäkuun alussa Jurvaan tulee tietty porukka. Sitten ajetaan radalla Ladalla niin kovaa kuin jaksetaan ja uskalletaan. Tapahtumissa ajetaan usein letkassa 5−20 kilometrin matka. Perillä paistetaan makkaraa ja ihmetellään, osalla on auton takaluukusta roipetta myynnissä, Timo kertoo.
Kokoontumisajojen ja jäsenlehden ohella Lada-kerho tarjoaa jäsenretkiä, monenlaista käytännön apua sekä ladistien oman keskustelupalstan.
− Aika paljon toimintaa yhdellä autokerholla, Timo huomauttaa.
"Ladoja ei arvosteta"
Moni on löytänyt piireistä uusia, samanhenkisiä ystäviä. Timon arvion mukaan 80 prosenttia kokoontumisajojen osallistujista tuntee toisensa. Myös Timon omat nykyiset ystävät ovat pitkälti Lada-kerhosta.
− Osa on nuorisoa, ja sitten on myös vanhoja papparaisia, jotka ovat ajaneet koko ikänsä Ladoilla. Siinä voi olla mukana poliittistakin näkökantaa. Naisia mukana on ehkä kymmenen prosenttia.
Siinä missä perinteinen autokerholainen puunaa menopeliään viimeisen päälle, Lada-harrastajat ottavat rennosti. Suurin osa Ladoista on ajoautoja, joissa ajan hammas näkyy.
Menopeliä ohjastetaan asiaankuuluvalla ylpeydellä; siitäkin huolimatta, että ihmisillä on omia näkemyksiään siitä, mitä itänaapurin menopeli edustaa.
− Ladoja ei arvosteta, vaikka niitä saa suhteellisen edullisesti. Jos osaa yhtään korjata, Ladalla pääsee aika halvalla kulkemaan.
− Minulle harrastus on kummelivitsien jatketta, jossa on mukana arkipäivän huumoria. Juuri nyt ihmiset ovat enemmän se juttu kuin itse auto, Timo lisää.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen