Suomalaiset samastuvat Tuhkimoon ja Rumaan ankanpoikaseen: "Kauneimmat sadut ovat surullisia"

Suomalaisten lempisatu Tuhkimo – ryysyistä prinsessaksi

Tuhkimo on suosittu kansansatu epäoikeudenmukaisuudesta. Varhaisin versio on peräisin Kiinasta noin 860-luvulta.

"Tuhkimo, koska olen itse kuin Tuhkimo ja minut haki hiljattain uusi prinssi kurpitsa-vaunulla. Kavereina minullakin on hiiriä. Olen myös käynyt (prinssin) tanssiaisissa. Linnassa tunsin olevani kuin kotona ja pukujakin teetätin halpahallin kankaista useamman. Ilkeitä ja kateellisia sain joukon ympärilleni. En enää välitä tuohon rooliin asettua, sillä linnassa asui noitia. Olen palannut takaisin kurpitsojen keskelle puutarhaani hoitamaan. Tanssiaiset jäi, mutta elämääni tullut prinssi on nyt vierelläni ja ajaa kurpitsavaunulla edelleen."

"Tuhkimossa hyvä voittaa pahan. Kaunis ja ahkera saa prinssin ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti."

"Sadussa on hyvä opetus: Vaikka ei olisikaan rikas mutta on kaunis ja kiltti ja tekee ahkerasti töitä, pärjää elämässään melko pitkälle."

"Unelmatarina, jossa pohjalta noustaan rytinällä suoraan salonkeihin ja paha saa mitä ansaitsee. Ihanaa."

"Samaistuin Tuhkimoon. Lapsena olin "alempiarvoinen" kuin sisarukseni. Mummoni suosi vain serkkujani. Peruskoulussa olin koulukiusattu. Synkkinä hetkinä haaveilin hyvistä haltijakummeista, jotka taikoisivat minulle edes hetkeksi paremman elämän..."

"Pienestä tytöstä asti ollut lempisatuni... Kurpitsan muuttuminen ihaniksi vaunuiksi, hiiret hevosiksi ja se riekaleiksi revitty Tuhkimon puku kauniiksi juhlapuvuksi, wau... Uuttera työ ja nöyryys tuovat tulosta, ja pahat ja ilkeät saavat aina palkkansa. Tosi elämässä välillä toivoisi hyvän haltiattaren taikasauvan heilahdusta...dipidi-dabidi-dam."

"Tuhkimo koska siinä ammatista, rikkauksista, ulkonäöstä ja perheestä huolimatta voi löytää onnen!"

"Tuhkimo siksi, koska pystyn samaistumaan Tuhkimo-rukkaan joka kaiket päivät vain puunaa ja jää vaille kiitosta, mutta sitten lopussa löytää prinssinsä ja kaikki kääntyy hyväksi. Antaa samaistumiskohteen ja auttaa haaveilemaan..."

"Tuhkimo, koska olen oman elämäni Tuhkimo. Ilkeä äitipuoli löytyy ja kaikkea. Lapsena odotin innolla, koska prinssi tulee ja elämäni kääntyisi parempaan. Ja tulihan se sieltä viimein."

"Ruma ankanpoikanen auttoi uskomaan, että aikuisena kaikki on paremmin"

Ruma ankanpoikanen on H. C. Andersenin kirjoittama satu vuodelta 1844.

"Sadun opetus on ajaton ja sopii kaikille: ulkokuoren ei saa antaa hämätä ja se ei oikeuta kenenkään syrjimiseen."

"Rumasta" ankanpoikasesta kasvaa kaunis joutsen. Ihan pienenä mietin useasti miksi ankanpoikanen oli ruma..) sadussa oli ehkä kauneinta se fiilis kun poikanen ensin koki olevansa kaikkien runnoma ja hylkimä mutta sitten se huomasi olevansa joutsen ja kuului joukkoon.. nyyh!"

Shutterstock

"Ruma Ankanpoikanen kuvastaa hyvin vallitsevia ennakkoluuloja, mutta henkilö erilaisen "kuoren" alla voi olla todella ainutlaatuinen ja hyvä."

"Olin itse lapsena, kuin tuo ruma ankanpoikanen: olin ylipainoinen, rautahampainen, silmälasipäinen koulukiusattu, joka nyt on itseensä tyytyväinen 4 lapsen äiti. Se kolahti jo silloin ja vieläkin satu tuo tunteet pintaan."

"Ruma Ankanpoikanen on tarpeellinen tarina jokaiselle koulukiusatulle. Joutsenen poikasesta kasvaa joutsen, vaikka kuka muuta väittäisi. Toivon uskoa jokaiselle hyljeksitylle rumalle ankanpoikaselle. Ne vuodet voivat olla pitkiä, mutta se päivä tulee kun nouset omille kauniille siivillesi."

"Ruma ankanpoikanen tuo minulle lohtua ja samastumiskohteen."

"Olin nuorena tyttönä ruma ja kiusattu, aikuiseksi kasvettuani monet ovat sanoneet "Sinusta on tullut joutsen" Itsetuntoni on palautunut, aikaisemmin todella sain kuraa kasvoilleni ja sydämeeni. Nyt olen oma itseni. Vaikka olen jo 62 huomaan miesten katselevan perään joka hieman imartelee, muttei nouse hattuun."

"Ruma ankanpoikanen ehdottomasti, koska siinä pieni, viaton ankanpoikanen kuoriutuu muiden erilaisten lintujen joukkoon, ja ankanpoikanen jää perheessä selvästi ulkopuolelle erilaisuutensa takia. Sitä syrjitään melkein kaikkialla, minne se menee. Lopulta ankanpoikanen löytää kuitenkin omanlaisensa ja löytää näin oman joukkonsa. Tämä tarina kuvastaa hyvin myös nykymaailman ihmisten käytöstä."

"Satu kertoo rumasta syrjitystä, pilkatusta ankanpoikasesta, joka onkin upea kaunis valkoinen joutsen. Tässä sadussa on herkkyyttä ja siinä löytyy "rumuuden" alta kauneus, joka on siis joutsen muodossa puhtainta."

"Ruma ankanpoikanen. Satu tsemppasi lapsuudessa uskomaan, että vanhemmiten kaikki kääntyy hyväksi. Ja vanhemmiten luokan surkimuksesta onkin kuoriutunut onnellinen aikuinen."

"Ruman ankanpojan selviytymistarina sai lapsena uskomaan, että onnellinen aika voi olla edessä ja kaikki asiat korjaantuu vaikka muut eivät sitä uskokaan."

"Se oli toiveikas: vaikka olin itsekin poikamainen, kalpea ja honkkeli, saatoin odottaa päivää jolloin olisin se pitkäsäärinen, kosmetiikalla loistoon lehahtava androgyyni beibe. Ja niin kävi. Parasta oli empatiakyvyn hiominen. Satu oli koskettava kiusaamistarina, nyt kun sitä jälkeenpäin miettii. Aihe lienee niitä ikuisia."

Shutterstock

Pieni tulitikkutyttö saa itkemään

Pieni tulitikkutyttö on H. C. Andersenin vuonna 1846 ilmestynyt traaginen tarina pienestä, pakkasen paleltamasta tyttölapsesta.

"Pieni tulitikkutyttö on koskettavin ja realistisin. Muistan etten lapsena ymmärtänyt mitä siinä tapahtuu ja järkytyin ymmärtäessäni. "

"Niin kaunis ja niin surullinen. Ei ole prinssiä, eri rikkauksia, ei kaunista päähenkilöä. Alusta loppuun surullinen (toisin kuin moni muu satu). Realistisempi ja selkeämmin opettavainen kuin moni muu."

"Olimme vanhempiemme eron jälkeen mummimme hoivissa. Mummi luki meille joka ainoa ilta iltasadun. Hyvin usein se oli Pieni tulitikkutyttö. Niin surullinen, mutta kuitenkin niin ihana. Nyt kymmenien vuosienkin jälkeen minulla on se sama satukirja aarteenani. Odotan, että saan lukea sitä vielä omille lastenlapsilleni. Usein itken, kun siinä sadussa, se pieni tyttö, näkee jo poisnukkuneen isoäitinsä ja sanoo tahtovansa isoäidin mukaan. Kuten minäkin..."

"Satu jossa on sisältöä vielä tällekin päivälle. Kaikki viedään vaikka kuinka pakertaa pienillä voimillaan. Elämä on vain niin lyhyt."

"Pienessä tulitikkutytössä yhdistyy raadollinen maailma ja rakastava, muistettava isoäiti. Surullinen, äärettömän surullinen tarina, mutta niin totta kuin se on vielä tänäkin päivänä. Luen sen joka ikinen uudenvuoden yö ja itken..!"

"Tulitikkutyttö on surullinen tarina siitä, kuinka maailma kärsii ympärillä, mutta me olemme kuin kuplassa, kuplassa, jossa on turvasa."

"Pieni tulitikkutyttö on minulle tärkeä tarina, sillä kuulin sen ensimmäistä kertaa mummoni lukemana. Minä itkin ja veljenikin itki. Se on jäänyt mieleeni ja se pysyy siellä aina. Se on niin koskettava tarina."

"Tulitikkutyttö: ainoa satu, joka nostaa kyyneleet silmiin aikuisenakin."

"Kauneimmat sadut ovat surullisia."

"Tulitikkutyttö on koskettavin 50 vuoden jälkeenkin. Osattomuus on vain vaihtanut muotoaan."

Myös nämä sadut saivat ääniä:

Pieni Merenneito, Punahilkka, Saapasjalkakissa, Hannu ja Kerttu, Kultakutri ja kolme karhua, Tähkäpää, Peukaloliisa, Satakieli, Kaunotar ja Hirviö, Aristokatit, Ronja Ryövärintytär, Karamellityttö, Lumikuningatar, Kolme pientä porsasta, Pinokkio, Pikku Prinssi.

Shutterstock

Lumikki

"Lumikki on traaginen kertomus elämästä, jossa yksilö voi joutua suurten vaikeuksien eteen (vanhempien menetys, lähi/puolivanhemman petollisuus, yksinäinen pakotaival). Kuitenkin usko kantaa kohti vapautta ja lopulta jopa turvaan. Klassinen kertomus, joka verrattavissa arkkikertomukseen Hyvän ja Pahan taistelusta."

"Lumikki (sekä satu että elokuva). Sain videon 3-vuotiaana joululahjaksi kummeilta. Loppu itketti ja itkettää kai pikkuisen vieläkin. Lisäksi se on ensimmäisiä Disney-elokuvia joita muistan nähneeni ja ehkä se (ja lukuisat muut prinsessa-leffat) aiheutti sen, että minusta on tullut ikuinen romantikko."

Peukaloliisa

"Peukaloliisa oli erilainen pikkuinen tyttö, joka sai kokea olevansa hyväksytty. Hän eleli tyytyväisenä lapsuutensa kunnes tuli aika erota turvallisesta lähimaailmastaan. Ulkomaailmassa hänen olisi kuulunut muiden mielestä tyytyä vähään ja suppeaan, olla kuin piilossa katseilta. Hän löysi kuitenkin elämäntarkoituksensa toisten auttajana, niin fyysisesti, kuin henkisestikin mielen nostattajana. Viimein myös hän löysi rakkauden elämäänsä, ja lensi vapauteen yhdessä rakkautensa kanssa."

Punahilkka

"Punahilkka on tärkeä, koska minulle luettiin sitä pienenä. Minua varoitettiin tuntemattomista miehistä tämän sadun avulla: ei koskaan saisi luottaa vieraisiin, lähteä heidän matkaansa tai ottaa heiltä nameja."

Ääniä sai myös ennen kaikkea Pieni Merenneito -satu.

"Pieni merenneito. Se alkuperäinen H.C. Andersenin. Niin kaunis ja surullinen satu, kosketti jo aikanaan, eikä vanhene käytössä!"

"Andersenin Pieni Merenneito. Kaunis, mutta surullinen tarina rakkaudesta."

"Oikea ja alkuperäinen pieni merenneito. Traaginen tarina rakkaudesta kolahti lapsena."

Mikä on sinun lempisatusi? Kommentoi!

Lue myös:

Valtakunnallisen Satupäivän teema on tänä vuonna "Sadun ääni"

Lumikki ja 47 kääpiötä – tiesitkö tätä satuhahmoista?

Kirjapiiri AVAlla lauantaisin klo 17.30!

Katso Huomenta Suomi: Satupäivä alkaa parhaiten aamusadulla

Sumo video id

Testaa itsesi:

Mikä taruolento olet?

Mikä sarjakuvasankari olet?

Millainen jumalatar sinä olet?

Minkä eläimen sielu sinulla on?

Lähde: AVAn kysely 2013, Wikipedia

Kuvat: Shutterstock