Mainos

Suomalainen Heini opettaa sukellusta Indonesiassa: Paratiisissakin on omat haasteensa

Heini tuli itsekin Bunakenille vain sukeltamaan – ei hänen pitänyt jäädä. Toisin kuitenkin kävi. –  Toki kaipaan ihan älyttömästi niitä kivoja juttuja Suomesta, tapaamisia ystävien kanssa, mutten vaihtaisi tätä elämää kuitenkaan vanhaan, hän kertoo.

– Kun matkaamme sukelluskohteelta toiselle, delfiinit tulevat usein tsekkaamaan veneen ja leikkivät hetken ympärillämme. Sitten ne painuvat takaisin meren syvyyksiin tonnikaloja jahtaamaan. Joskus järjestämme myös erityisiä delfiininbongausretkiä ja saatamme nähdä satojen delfiinien parven hyppimässä ja saalistamassa. Upea näky.

Tällaisia ovat suomalaisen Heini Härsilän päivät. Hän asuu Bunakenin saarella Pohjois-Sulawesillä – siis Indonesiassa. Bunakenin kansallispuistossa voi törmätä useisiin eri delfiinilajeihin ja pallopäävalaisiin.

– Työskentelen sukelluskouluttajana Living Colours -sukelluskeskuksessa. Opetan ihmisiä sukeltamaan sekä erilaisia jatkokursseja ja erikoiskursseja esimerkiksi vedenalaista videokuvausta.

"Vihdoin löydän aikaa niille jutuille, joita haluan tehdä"

Alun perin Heini tuli itsekin Bunakenille vain sukeltamaan. Loma kuitenkin venähti, kun tunteet roihahtivat.

– Rakastuin sukelluskouluttajaani. Olin aina haaveillut muuttavani muutamaksi vuodeksi ulkomaille työskentelemään, en vain ollut löytänyt sopivaa rakoa lähteä Suomesta, töistä ja muusta elämästä. Mutta kun tilaisuus elämisessä tropiikissa tuli oikeasti mahdolliseksi, en epäröinyt hetkeäkään. Pakkasin Suomessa kimpsuni ja kampsuni kasaan, ripottelin niitä ystävien luokse, vanhemmille, veljille, mökille... Ja matkustin maailman toiselle puolelle matkalaukku täynnä kesäkamppeita, dvd-elokuvia ja kirjoja. Enkä ole päätöstäni katunut!

Paljon matkustaneena hän ei jännittänyt muuttoa – kyseessä oli vain yksi, aiempia pidempi reissu. Muutto ulkomaille rikkoi myös joitakin ennakkoluuloja.

– Työskentelin pari vuotta sitten italialaisessa sukellusresortissa ja siellä jouduin karvaasti kokemaan, etteivät kaikki sukellusalalle hakeutuneet ihmiset olekaan kivoja ja rentoja, vaan joukkoon mahtuu kusipäisiä oman egon pönkittäjiä, joiden kannattaisi laittaa sukka uikkareihin eikä huutaa ja kiusata muita.

Ennen muuttoa moni uskoi Heinin tylsistyvän kaukana kaupungin vilinästä ja erilaisista projekteista, joita hänellä oli Suomessa työn alla useita kerralla. Totuus oli kuitenkin toinen.

– Olen huomannut, että vihdoin löydän aikaa enemmän niille jutuille joita haluan tehdä. Toki kaipaan ihan älyttömästi niitä kivoja juttuja Suomesta, tapaamisia ystävien kanssa, mutten vaihtaisi tätä elämää kuitenkaan vanhaan.

Suomeenkin on ikävä – erityisesti perheen ja läheisten luo. Heitä Heini ajattelee usein.

– Kaikki perheenjäsenet ja ystävät ovat niin kaukana, onneksi skypet ja muut helpottavat eroahdistusta. Itse Suomea maana en kaipaa, jouluna tosin nousee aina tippa linssiin, kun kaipaan sitä joulun ainutlaatuista tunnelmaa, jonka voi kokea vain lumisessa Suomessa.

Heini kaipaa myös työympäristöjä, joissa asiat tehdään porukalla, ja joskus myös Suomen viinivalikoimia – sekä Citymarkettia.  Hän ei sano "ei" kaupunkiasumiselle.

– Välillä haaveilen siitäkin. Never say never.

"Sängyssä on aina hiekkaa!"

Onko jokainen päivä paratiisissa pelkkää unelmaa? Heinin mukaan tavallaan on – tavallaan ei.

– Rakastan työtäni ja veden alla oloa, koko resortin pyörittämistä kaikkine kommelluksineen. Mutta välillä totta kai turhaudun ihan samoista asioista kuin Suomessakin, jos tekniikka pettää, netti pätkii, joku ei tee töitään kunnolla vaan sluibailee minkä ehtii, vieraat valittavat, jos sataa, ja niin edelleen. Mutta pääasiassa elän unelmaani, mutta ei kai mikään elämä voi olla täydellistä? hän miettii.

Suomalaiset valittavat pimeydestä, kylmyydestä ja ainaisesta harmaudesta. Heini kertoo paenneensa pimeää ja väsymystä. Palmujen ympäröimällä rannalla ongelmat ovat erilaisia.

– Toki "paratiisissakin" on omat haasteensa. Esimerkiksi sängyssä on aina hiekkaa! Kaikki kamat ovat koko ajan homeessa. Torakat syövät uuteen hameeseen heti reikiä. Kaikki laitteet hajoavat, tietokoneet menevät rikki, kalliit puhelimet lakkaavat toimimasta, kamerat ylikuumenevat ja simahtavat. Kaupasta ei saa mitään, mitä haluaisi. Termiitit syövät kodin alta. Lemmikeille ei saa eläinlääkäriä tarvittaessa, hän listaa.

– Monet ihmiset eivät piittaa merenalaisesta luonnosta ja heittävät roskia maalle ja mereen. Kaikenlaista. Aina sanotaan, että Suomessa on puhdas luonto, ja niin todellakin on! Esimerkiksi Indonesiassa roskia on ihan liikaa meressä ja luonnossa, kierrätystä ei tunneta. Sademetsät raivataan biodieselin vuoksi. Paljon on asioita, jotka harmittavat.

Arkipäivä: Sukellusopettajana Bunakenilla

"Nousen aamulla yhtä aikaa auringon kanssa ja hiippailen bungalowistani alakerran sukelluskeskukseen, jossa jo aikaisimmat kapteenit ja keittäjät jo hääräävät. Pakkaamme veneeseen sukellussäiliöt ja -varusteet ja haukkaan hieman aamiaista ennen kuin vieraat valuvat alakertaan valmistautumaan päivän ensimmäiseen sukellukseen.

Aamupäivä kuluu usein veneellä oppilaita opettaen, veden alla kaloja ja koralleja ihastellen. Puolenpäivän jälkeen palaamme kotirantaan syömään kokin loihtimaa ihanaa lounasta ja voin sanoa, että jopa kasvissyöjä kiittää indonesialaisia herkkuja, esimerkiksi keltainen kurpitsacurry on yksi suosikeistani! Iltapäivällä sitten puuhastelen tietokoneella päivitellen someen kuvia ja videoita, joskus editoin tai kirjoitan haastatteluja, joskus nukun päikkärit riippumatossa.

Illalla oppilaat tulevat teoriatunneille ja käymme läpi kertaustehtäviä ja muita teoriaharjoituksia, jotka kuuluvat oleellisesti sukelluskurssiin. Usein myös suuntaamme yösukellukselle, joista pidän erityisesti. Riutta herää aivan uudenlailla eloon kun aurinko laskee! Kun aurinko painuu mailleen, otamme usein rantabaarissa kylmät oluet ja sitten onkin illallisen aika. Päivällisen jälkeen menen koiran kanssa kotiin, katson ehkä vähän telkkaria kissat kainalossa ja painun suhteeellisen aikaisin pehkuihin.

Päiväntasaajalla saa hyvin nukuttua (verrattuna Suomeen), sillä päivän pituus on 12 tuntia, samoin yön. Ja sitten seuraavana aamuna nousen taas aamuvarhain ja koko homma alkaa alusta. Päiväni murmelina -tyyppisesti päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ilman vuodenaikojen vaihtumista ajan kulkua on vaikea hahmottaa."

Tältä siellä näyttää – katso video!


Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.