Marjapensaiden sadon kypsyessä varaudutaan siivekkäiden herkkuvarkaiden varalle. Karkottimia viritettäessä on otettava myös satoa verottavien luontokappaleiden loukkaantumisriski huomioon.
Rastasverkon kaltaiset viritelmät saattavat aiheuttaa vaaraa linnuille, niiden takertuessa jaloistaan suuriin ja löysiin silmukoihin. Turvallisempi tapa pitää marjat lentureiden saavuttamattomissa ovat itse nikkaroidut suojakehikot.
Vanhat katiskat puutarhaan
Kehikoiden kasaamista varten tarvitset noin 4–5 sentin puurimoja ja katiskaverkkoa sekä innokkaita kasaajia. Valmistaudu pensaiden määrän mukaan niin, että kutakin puskaa kohti valmistuu viisi kehikon seinäosaa, joista yksi tulee toimimaan kattona. Suurelle pensaalle mitoitetun kehikon korkeus on noin 1,3 metriä ja leveys 1,8 metriä.
Turvassa kuutiossa
Lovea rimojen päät niin, että ne voi naulata toisiinsa kehykseksi. Nikkaroi ensin sivuseinät, jolloin saat selville katon koon. Kiinnitä katiskaverkko rimoihin niittaamalla tai taivutetuilla nauloilla. Pystytysvaiheessa kehikot liitetään yhteen rautalangalla maaston myötäisesti.
Suojien hyvä puoli on se, että ne säilyvät myös ensi kesälle. Voit säilyttää niitä sisätilan puutteessa pressun alla.
Koe verkot huolella
Perinteistä rastasverkkoa käytettäessä vaaditaan tarkkaavaisuutta. Verkko katsastetaan päivittäin siltä varalta, että siihen olisi jäänyt eläimiä kiinni.
Lintu tai esimerkiksi siili irrotetaan verkosta pienillä, teräväkärkisillä saksilla. Käsittele pieneläintä varoen, sillä se ei kestä kovaa puristusta.
Ennen vapauteen laskemista katso, ettei vapautettavan eläimen jalkojen ympärille tai höyhenten alle jää lankoja kiristämään. Ne aiheuttavat vakavaa vahinkoa ja tuskallisen kuoleman syöpymällä ihoon ja muodostamalla tulehtuvia haavoja.
