USA 2001. Käsikirjoitus ja ohjaus: Todd Solondz. Tuotanto: Ted Hope ja Christine Vachon. Kuvaus: Frederick Elmes. Leikkaus: Alan Oxman. Pääosissa: Selma Blair, Leo Fitzpatrick, Robert Wisdom, Maria Thayer, Paul Giamatti, John Goodman, Julie Hagerty, Mark Webber, Jonathan Osser, Noah Fleiss. Kesto: 87 min.
Viime vuosina jenkkielokuvien muotiaiheiksi ovat muodostuneet amerikkalaisen yhteiskunnan pinnan alla kupliva ahdistus, keskiluokan kaksinaismoraali ja vieraantuneisuus. Terävimmän käsittelynsä ne ovat saaneet ohjaaja Todd Solondzin elokuvissa, joista puuttuu American Beautyn karamellinkaunis pinta ja sisäsiisti opettavaisuus. Tervetuloa nukkekotiin (1995) kuvasi vähäeleisen uskottavasti koulukiusatun tytön arkea ja läpimurroksi muodostunut Happiness - Onni (1998) puolestaan purevasti ja hauskasti nykylähiön yksinäisten asukkien elämää, rakkauden etsintää ja perversioita.
Solondzin elokuvissa viehättää ennen kaikkea niiden osoittelemattomuus ja haluttomuus tuomita ketään; naapurin yksinäistä pedofiilimiestäkin haluaa ymmärtää ainakin jotenkin. Sama illuusioton tarkkanäköisyys yhdistyy jälleen huumoriin ohjaaja-käsikirjoittajan uutuudessa Storytelling, joka nimensä mukaisesti kertoo kaksi tarinaa - tarinankertomisesta. Ne tarkastelevat muun muassa rotuennakkoluuloja, vammaisuutta, seksuaalisuutta, menestystä ja sen puutetta lähinnä nuorten ihmisten kannalta.
Ensimmäinen tarina "Fiktio" kuvaa yliopiston kirjoituspiiriä, jossa tyhmät ja älykkäät, lahjakkaat ja lahjattomat, kunnianhimoiset ja himottomat pikku kirjailijat koettavat päteä mustan opettajansa herra Scottin (Robert Wisdom) silmissä. Marcusilla (Leo Fitzpatrick) on vaikea änkytysvika, mutta mielestään hän kirjoittaa upeasti. Kaunis kirjoittaja-tyttöystäväkin Marcusilla on, mutta seurusteleeko Vi (Selma Blair) lopulta vain pojan vamman herättämän säälin tähden? Vaikka Marcus ja Vi tekisivät mitä, karismaattinen herra Scott huomaa vain boheemin Amyn tekstit, ne kun pohjautuvat oikeaan elämänkokemukseen. Menestyäkseen Vi päättääkin hankkia kokemusta ja vietellä open: mutta millainen musta mies on sängyssä? Saavatko korkeat odotukset täyttymystään?
Toisessa tarinassa "Ei-fiktio" tapaamme aloittelevan dokumentintekijän Tobyn (Paul Giamatti), joka haluaa tehdä aitoa elokuvaa oikeista ihmisistä. Niinpä hän alkaa seurata huojuva kamera olkapäällään laiskanpulskeaa hemmoa Scoobya (Mark Webber): tämä lintsailee koulusta, polttaa pilveä, murjottaa huoneessaan ja antaa silloin tällöin homoystävänsä vetää häneltä kuivat. Turhautunut isä (John Goodman) ei ymmärrä miksei saamaton esikoinen voi käyttäytyä enemmän kuin urheileva pikkuveli Brady (Noah Fleiss). Mutta mitä kiinnostuneempi lahjaton dokumentaristi on Scoobyn tapahtumattomasta elämästä, sitä korkeammalle sällin aiheeton omnipotenssi alkaa kohota. Seuraukset ovat tuhoisat.