68-vuotias Hannu Nyyssönen oli aikuisiällä pitkään sohvaperuna. Sitten hän alkoi tanssia ja sauvakävellä. Ohessa suli paljon kiloja. Nyt Hannu haluaa ravistella ikätoverinsakin huomaamaan, että edes rikkinäiset polvet eivät estä liikkumista.
Hannu Nyyssönen havahtui kolmekymppisenä siihen, että hän oli viettänyt viimeisen vuosikymmenen lähinnä töitä tehden ja kaljoitellen. Lapsuuden harrastukset – jalkapallo, jääkiekko, pesäpallo, uinti, nyrkkeily ja mäkihyppy – olivat jääneet, kun nuoren miehen menojalkaa alkoi vipattaa.
– 18-vuotiaasta 29-vuotiaaksi oikeastaan ainoa liikunta, jota harrastin, oli oikean käden nostajalihaksen verryttely. Muu liikunta tapahtui autolla, Hannu kertoo.
Paino oli noussut 73 kilosta 105 kiloon. Samoihin aikoihin tuli avioero. Jonkinlainen ryhtiliike oli tehtävä. Se alkoi alkoholin jättämisestä ja jatkui tanssin aloittamisella.
– Olin pitänyt tanssimista siihen saakka ihan naisten hommina. Ajattelin, että ei miehinen mies tanssi. Mutta sitten innostuinkin, ja siitä tuli ihan kunnon harrastus.
Hannu ei käynyt tanssikursseja vaan opetteli liikkeet lennossa.
– Pikkuhiljaa huomasin taitojeni kehittyneen sen verran, että tytötkin olivat pikkaisen enemmän kiinnostuneita. Painokin putosi, kun tansseissa tuli käytyä vähintään viisi–kuusi kertaa viikossa useita tunteja päivässä.
Tansseissa Hannu tapasi myös nykyisen avopuolisonsa. Askeleet sopivat niin hyvin yhteen, että he menestyivät myös kisoissa. Myöhemmin he olivat perustamassa Suomen Seuratanssiliittoa ja vetivät lavatangon SM-kilpailuja 12 vuoden ajan.
