Sisällissota ei armahtanut lapsiakaan – kenttäoikeudet teloittivat kymmeniä

Pian kajahtaa yhteislaukaus, poika huojuu ja lopulta kaatuu. Kaatuessaan hän huutaa: äiti.

Tuskallinen näky jää vaivaamaan miestä. Kun hän oli myöhemmin Suomenlinnan vankileirin vartijana, mies kertoo tapauksesta vangille, jonka kanssa on ystävystynyt. Tämä punavanki on Yrjö Kallinen, josta tulisi 1940-luvulla Suomen puolustusministeri.

Valkoisen vartijan kertomus kuvaa sitä vihan täyttämää ilmapiiriä, joka oli tuolloin vallalla Suomessa. Se ei säästänyt edes 14-vuotiasta poikaa Seinäjoella.

– Rankaisutoimet ulottuivat kehen tahansa. Iällä ei ollut väliä, vaan teoilla. Lapsia syytettiin usein vanhempiensa ja sisarustensa teoista, sanoo tietokirjailija, valtiotieteen maisteri Tuulikki Pekkalainen.

Aina lapsista ei välttämättä tiedetty mitään, mutta ajateltiin, että sellainen poika millainen isä. Tai sitten ounasteltiin, että lapsesta ainakin tulisi samanlainen.

Pian kajahtaa yhteislaukaus, poika huojuu ja lopulta kaatuu. Kaatuessaan hän huutaa: äiti.

Tuulikki Pekkalaiselta on ilmestynyt teos Lapset sodassa 1918 (Tammi). Kirjassa hän on selvittänyt punaisten, valkoisten ja osapuoleltaan tuntemattomaksi jääneiden lasten kohtaloa sisällissodassa.

Kenttäoikeudet teloittivat lapsia

Sisällissodan aikana surmattiin lähes 80 enintään 15-vuotiasta lasta. Heistä kolme neljästä oli punaisia. Heidät tapettiin joukkoteloituksissa, kostoksi tai sitten niin sanottujen kenttäoikeuksien päätöksellä.

Kenttäoikeuksilla ei nimestään huolimatta ollut laillista pohjaa toiminnalleen. Pekkalainen muistuttaa, että virallisesti näitä instituutioita ei edes ollut olemassa, koska ylipäällikkö oli kieltänyt niiden toiminnan kiertokirjeessä jo helmikuussa 1918.

Kuitenkin kenttäoikeudet jatkoivat toimintaansa, ja vielä vankileireilläkin teloitettiin 20 lasta, eniten Lahdessa.

Santahaminan leiriltä lähetettiin lapsia siveysosastolle

Tutkiessaan lasten kohtaloita Tuulikki Pekkalainen törmäsi asiaan, josta ei ole tähän mennessä puhuttu. Santahaminan vankileiriltä lähetettiin jopa alle kouluikäisiä lapsia Helsingin poliisikamarin siveysosastolle ilman vankeina olleita äitejään.
– Oliko tarkoitus kasvattaa näitä lapsia vai esimerkiksi lähettää heitä edelleen jonnekin, Pekkalainen sanoo.
Hän on löytänyt asiakirjat 18 lapsen lähettämisestä leiriltä ja myös dokumentit siitä, että siveysosasto on ottanut heidät vastaan. Nuorin osastolle saapunut lapsi oli 4-vuotias.
Pekkalainen toivoo yhteydenottoja ihmisiltä, jotka tietävät jotain tästä asiasta ja näistä lapsista.
Tutkijaa jäi vaivaamaan myös nelivuotiaan pikkupojan arvoitus. Huittisista kotoisin ollut Johan Erkki Kallio (nimi voi olla myös Erkki Johan) vangittiin Toijalassa 9. toukokuuta 1918. Vankilistoissa ei ollut samannimistä huoltajaa.
Vankiluettelotietojen mukaan poika luovutettiin 9. toukokuuta sotilaille. Mitä pojalle myöhemmin tapahtui, ei ole tiedossa.

– Esimerkiksi Tampereen leirillä ammuttiin toukokuussa 1918 yhdeksänvuotias poika tämän kurkisteltua ovesta. Surmatyön lisäksi hämmästyttää merkintä, että hän oli punaiseksi luokiteltu punakaartin sotilas.

Teloitettuja voi Pekkalaisen mukaan itse asiassa olla enemmänkin, koska joidenkin leirien kuolinsyytilastot ovat puutteellisia.

Lapsia joutui vankileireille

Eri vankileireille joutui Pekkalaisen mukaan kaikkiaan lähes 1 500 lasta. Eniten heitä oli Hämeenlinnassa, Riihimäellä, Lahdessa ja Viipurissa.

Punaiset lapset joutuivat virumaan aikuisten lailla vankileirien kurjissa oloissa ilman mitään etuoikeuksia tai helpotuksia.

Sotavankilaitos oli tosin vaatinut ensin alle 15-vuotiaiden ja lopulta 15-vuotiaidenkin vapauttamista vankileireiltä odottamaan asiansa käsittelyä valtiorikosoikeuksissa. Näin tapahtui kuitenkin vain harvoin.

– Olen ihmetellyt, miksi lapsia ei kuulusteltu ensimmäisinä ja päästetty tämän jälkeen vapaaksi. Sen sijaan useimpien kohdalla oikeuskäsittely siirtyi jopa kuukausien päähän.

Olojen muututtua yhä katastrofaalisemmiksi vankileireillä kuoli tauteihin ja aliravitsemukseen yli 100 lasta.

Valtiorikosoikeuksiin joutui yli tuhat alaikäistä, joista nuorimmat olivat 13–14-vuotiaita.

– Nuorimmista muutamat saivat vankeustuomion ja jotkut ehdollisen tuomion, osa vapautettiin syytteistä.

Yhtään lasta ei tuomittu kuolemaan. Lapsia syytettiin pääasiassa avunannosta valtiopetokseen.