Tiistai-iltapäivänä 14. helmikuuta vuonna 1922 neljä laukausta kajahtaa Helsingin keskustassa Nervanderinkadulla ja 41-vuotias mies lyyhistyy maahan. Auttajat ovat nopeasti paikalla, mutta mitään ei voida enää tehdä. Ampuja pakenee rappukäytävään tarkoituksenaan jatkaa sieltä sieltä sisäpihojen kautta karkuun.
Murha-ase oli Colt-merkkinen pistooli ja osa luodeista terotettuja, jotta ne tappaisivat paremmin. Henkirikoksen uhri oli sisäministeri Heikki Ritavuori (ed.), joka oli juuri palaamassa kotiinsa työpäivän päätteeksi.
Ritavuori oli päivän aikana ollut pääministeri J.H. Vennolan (ed.) johtaman hallituksen kokouksessa Valtioneuvoston palatsissa Senaatintorilla. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa jäämurtaja Wäinämöisen remontin rahoitusta. Hän pistäytyi myös eduskunnan istunnossa nyttemmin puretussa Heimolan talossa Yliopistonkadulla.
Kotiin hän palasi alkuillasta raitiovaunulla ja jäi pois Kansallismuseon pysäkillä ja lähti kävelemään siitä kotiin. Täysin sattumalta samalle kadulle osuivat myös kokoomuksen kansanedustaja Ernst Nevanlinna ja tulevan presidentin puoliso Gerda Ryti, jotka toimivat myöhemmin todistajina oikeudenkäynnissä.
Murhaaja oli saapunut paikalle Esplanadilta taksilla hyvissä ajoin, ja odotti uhriaan Museokadun ja Nervanderinkadun kulmassa.
Murhaaja ampui myös itseään
Hermostunut murhaaja näpelöi ladattua pistoolia rähjäisen talvitakkinsa taskussa ja ampuu itseään vahingossa jalkaan. Hän oli pukeutunut huonoihin vaatteisiin, jotta silminnäkijät luulisivat murhaajaa vasemmistolaiseksi.
Rytin silminnäkijälausunnon mukaan Ritavuorta kohti ammuttiin takaapäin kolme laukausta.
Ritavuori vietiin nopeasti autolla Kirurgiseen sairaalaan, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Luodit olivat osuneet sydämeen ja vasempaan keuhkoon. Kuolema oli ollut nopea.
Samaan sairaalaan sairaalaan päätyi pian myös murhan tekijä, aatelissukuun kuulunut, valuuttakaupoilla rikastunut aatelismies Ernst Tandefelt. Hän oli heimoaktivisti, joka ajoi Itä-Karjalan liittämistä Suomeen voimakeinoin. Hän liikkui usein aseistettuna, mikä oli tavallista tuon ajan oikeistoradikaaleissa piireissä.
– Aikalaiset sanoivat häntä yksinkertaiseksi ihmiseksi ja yllytyshulluksi, kertoo Ritavuoren elämäkerran Murhattu ministeri kirjoittanut Lasse Lehtinen.
Nykykäsityksen mukaan Tandefeldt oli kuitenkin vain niin sanottu torpedo. Murhan taustalla oli salaliitto, jonka jäseniä ei kuitenkaan koskaan saatu selville, eikä vältämättä haluttakaan. Viranomaiset eivät Lehtisen mukaan tutkineet tapauksen taustoja läpikotaisin, sillä salaliitolla oli luultavasti yhteyksiä korkeisiin viranomaistahoihin asti.
– Aivan selvästi isompi salaliitto sai hänet yllytettyä tähän tekoon ja se oli melkein onnistua sen takia, että teko oli naamioitu suomalaisten kommunistien teoksi. Selittämättähän se jäi ikiajoiksi. Salaliiton jäsenet eivät jääneet koskaan kiinni, Lehtinen kertoo.
Tarton "häpeärauhaa" vastutettiin asein
Sadan vuoden takainen Suomi oli syvästi jakautunut työväestön ja porvariston leireihin. Myös porvaristo oli keskenään erimielinen maan tulevaisuuden suunnasta.
Ritavuoren murhan välitön motiivi oli alle kaksi vuotta vanha, Neuvosto-Venäjän kanssa Viron Tartossa solmittu rauhansopimus, joka määritteli Suomen itärajan. Radikaalioikeisto piti sopimusta häpeärauhana, koska Suomi ei saanut hallintaansa Itä-Karjalaa. Aseistetut aktivistit liikkuivat rajan yli muun muassa tukemaan Itä-Karjalan kansannousua.
– Ritavuoren mielestä ainakin Suomen piti noudattaa rauhansopimuksen ehtoja. Kun sitten nämä yksityisarmeijat niin sanotuissa heimosodissa liikkuivat aseistettuina rajan yli, sisäasianministeri Ritavuori oli näitä riisumassa aseista ja siksi häntä vihattiin aivan erityisesti.
Oikeistossa Ritavuori herätti vihaa myös siksi, että hän pyrki kaventamaan sisällissodan jälkeistä kuilua punaisten ja valkoisten välillä. Hän kannatti vankileireillä yhä olevien entisen punaisten armahduksia sekä torpparivapautuslakia, joka antoi torppareiden viljelemän maan heidän omistukseensa.
– Hän ei oikein istunut mihinkään muottiin. Hän oli ilman muuta porvari, oikeistolainen, mutta hän ymmäri myös työväestön ja sosialistisen liikkeen yhteiskunnallisia tavoitteita ja oli sitä mieltä, että osaltaan oli huolehdittava myös torppareiden ja työväestön asioista, sanoo kansanedustaja Wille Rydman (kok.), joka on sukua Heikki Ritavuorelle.
Heikki Ritavuoren serkku, kauppaneuvos Walter Rydman oli Wille Rydmanin isoisän isoisä. Walter Rydman teki pitkän uran tavarataloyhtiön Stockmannin johdossa.
Yksi valtiomuodon isistä
Ritavuori oli sekä Lehtisen että Rydmanin mukaan syvästi oikeudentuntoinen ihminen koko elämänsä. Hän oli myös hyvin suorapuheinen ja sanoi aina mitä ajatteli. Minkäänlainen ääriajattelija hän ei kuitenkaan ollut.
Suomalaisuushenkisenä hän oli suomentanut nimensä Henrik Rydmanista Heikki Ritavuoreksi vuonna 1906. Koulutukseltaan hän oli juristi.
Ritavuori oli myös vankkumaton tasavallan kannattaja aikana, jolloin Suomen tulevaisuuden valtiomuoto oli vasta muotoutumassa. Rydman sanoo, että Ritavuori oli ensimmäisen presidentin K.J.Ståhlbergin ohella yksi tärkeimmistä henkilöistä siinä, että Suomesta tuli lopulta tasavalta eikä esimerkiksi monarkia, jollaista osa oikeistoista Suomeen halusi.
– Kun aiempi esitys ei ollut saanut viiden kuudesosan enemmistöä eduskunnassa, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ritavuori otti esiin oman lakialoitteensa, jonka pohjalta käsittelyä jatkettiin. Suomesta itse asiassa tuli tasavalta nimenomaisesti Heikki Ritavuoren tekemän aloitteen pohjalta. Monet nykyisenkin perustuslain pykälistä ovat sellaisia, että ne palautuvat hyvin pitkälle niihin sanamuotoihin, joita silloin sorvattiin.
Ritavuori kannatti myös asevoimien ja koko turvallisuusorganisaation, siis armeijan, suojeluskuntien ja etsivän keskuspoliisin demoraattista valvontaa.
– Erityisen tärkeää hänelle oli se, ettei suojeluskunnista tullut C.G.E. Mannerheimin yksityisarmeijaa, Lehtinen sanoo.
Ritavuori kuului poliittiseen keskustaan lukeutuvaan Kansalliseen edistyspuolueeseen, joka edusti suurelta osin korkeasti koulutettuja liberaaleja. Joskus häntä on luonnehdittu jopa porvallisieksi vasemmistolaiseksi. Muun muassa oikeistolainen sanomalehti Uusi Suomi taas epäili sata vuotta sitten Ritavuorta julkisesti sosialistiksi.
– Hän oli lopulta oikeistolle liian vasemmistolainen ja vasemmistolle liian oikeistolainen ja se koitui hänen kohtalokseen, Lehtinen kiteyttää asian.
Maalittamista ja vihapuhetta sadan vuoden takaa?
Ritavuori oli jo pitkään ennen kuolemaansa ollut julkisen vihakampanjan kohteena. Monien mielestä Ritavuoren aikaan niin sanottu maalittaminen oli samantapaista kuin nykyään, vaikka sanaa tai sosiaalista mediaa ei ollutkaan olemassa. Vihakampanjaa käytiin kynällä ja paperilla, ja suusta suuhun huhuja levittämällä.
Murhapaikalla Ritavuoren talvitakin taskusta löytyi ruotsiksi kirjoitettu paperinpala, jossa oli käännettynä seuraava teksti:
"Herra Ritavuori! Eroa punainen suomibolshevikki! Mitä pikemmin, sitä parempi. Sinulle tulee kyllä kuumat paikat, kunnoton punikki. Käy kansan pariin ja kuuntele, mitä se sinusta sanoo. Häpeä sille, joka jättää isiemme maan punaisille ja ryssille. Häpeä sinulle. Entinen ystäväsi Eero Pamppunen." (Lainaus Lasse Lehtisen teoksesta Murhattu ministeri.)
Lehtisen mielestä keskustelukulttuuri on liikkunut nykyaikana huolestuttavaan suuntaan.
– Eihän tilanne tänä päivä ole yhtä paha, kuin se oli sata vuotta sitten, mutta suunta on väärä. Olemme kuitenkin menossa samaan suuntaan yhyteiskunnallisessa keskustelussa ja sen suunnan on muututtava. Muuten käy niin kuin kävi sata vuotta sitten ja väkivalta astuu kuvaan, Lehtinen sanoo.
Rydmanin mielestä keskustelukulttuuri Suomessa on yhä kaukana Ritavuoren ajoista.
– Kun lukee niitä Ritavuoren aikaisia lehtikirjoituksia, joissa ministeriä todella solvattiin ja paneteltiin jopa täysin perättömillä väitteleillä, niin kyllä tämä meidän aikamme on sitten loppujen lopuksi aika paljon säyseämpää. Ne vastakkaiasettelut, joita nykyaikana nähdään, ovat kovin vähäisiä verrattuna niihin 1910-20-lukujen todella todella verisiin kiistoihin verrattuna. On kuitenkin ymmärrettävä, että tilanne voi kärjistyäkin, jollei löydy senkaltaisia toimijoita, kuin vaikka Heikki Ritavuori, joka nimenomaisesti ja systemaattisesti pyrki näitä vastakkaiasetteluita liennyttämään ja löytämään sovintoa eripuraisten ihmisryhmien välille, Rydman sanoo.
Eduskunta muistaa Heikki Ritavuorta tänään muistotilaisuudessa hänen haudallaan Hietaniemen hautausmaalla. MTV Uutiset Live näyttää osan muistotilaisuudesta suorana lähetyksenä kello 14.30 alkaen.