Sinivalkoinen valhe -elokuvan ohjaaja vastaa väitteisiin

ERKKI VETTENNIEMI HUKKUU SALALIITTOTEORIOIHIN

Historiantutkija Erkki Vettenniemi jatkaa yksinäistä ristiretkeään Sinivalkoinen valhe -elokuvaa vastaan Studio55.fi:n haastattelussa, jossa hän syyttää elokuvaa moraalittomaksi ja epä-älylliseksi.

Jokaisella on luonnollisesti oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta haluaisimme silti kommentoida joitakin Vettenniemen haastattelussa esittämiä väitteitä.

Vettenniemi väittää, että elokuvassa ei kertaakaan todeta, että tiettyjä aineita kiellettiin ja luokiteltiin dopingiksi vasta 1960-, 70 ja 80-luvuilla. Tämä väite on paikkansapitämätön. Elokuvassa todetaan selvästi, että esimerkiksi veritankkaus kiellettiin vasta vuonna 1985.

Vettenniemen pitää haastattelussa käsittämättömänä sitä, että vaikka ihminen olisi aikoinaan noudattanut oman aikakautensa sääntöjä, hänet voidaan julkisesti häpäistä.

Ensinnäkin: anabolisten steroidien ja veritankkauksen käyttö ovat selvästi dopingsäännösten hengen vastaista. Säännöissä kielletään selkeästi suorituskyvyn parantaminen keinotekoisesti.

Toiseksi: elokuvassa ei pyritä syyllistämään urheilijoita, vaan kuvaamaan kunkin aikakauden toimintatapoja ja keskustelukulttuuria. Tekijöiden lähtökohtana on ollut se, että laajan ja järjestelmällisen dopingkulttuurin esiintuominen päinvastoin helpottaisi kiellettyjen aineiden käytöstä kiinnijääneiden urheilijoiden yksinäistä taakkaa, sillä vaikenemiseen ja salailuun perustuvan järjestelmän peruspilareita on aina ollut yksilöiden uhraaminen.

Vettenniemen käyttämät ilmaukset urheilijoiden häpäisemisestä ja rikoksesta kuvastavat vain hänen omaa suhtautumistaan menneiden vuosikymmenien käytäntöihin, eivätkä vastaa elokuvan tekijöiden asennetta.

Todistuksesta tästä käyköön se, että Vettenniemi on koko lailla yksin mielipiteittensä kanssa. Elokuvasta kirjoittaneet kymmenet arvostelijat ovat tehneet hyvin toisenlaisia tulkintoja, korostaen nimenomaan sitä että elokuva ei syyllistä urheilijoita.

Vettenniemi pitää myös elokuvan markkinointia epäeettisenä. Hänen mielestään elokuvan myyntikikaksi on otettu se, että saadaan yksi urheilija panettelemaan toista urheilijaa, jopa yleistä arvostusta nauttivaa kansallissankaria Juha Mietoa.

Elokuvassa Juha Mieto esiintyy kohdassa, jossa käsitellään 1970-luvun keskustelukulttuuria. Osuudessa kerrotaan, kuinka eri tavalla 40 vuotta sitten muun muassa anabolisiin steroideihin ja veritankkaukseen suhtauduttiin: käyttö oli toki laajaa, mutta ennen kaikkea, uusista aineista keskusteltiin avoimesti. Kohtauksesta virinnyt julkinen keskustelu on eri tarina kuin se, mitä elokuvassa kerrotaan.

Vettenniemi on kirjoituksissaan ja kirjoissaan nostanut esille väitteitä salaliittoteorioista, jotka koskevat mm. Ala-Tikkurilan Shelliltä löytynyttä Hiihtoliiton lääkelaukkua ja KRP:n osuutta laukun katoamiseen. Kirjoittaessaan kirjaa aiheesta viime talvena, ohjaaja Arto Halonen tutustui Vettenniemen aineistoon, joka perustui epätieteelliseen faktan ja fiktion sotkemiseen, minkä vuoksi Halonen teki Vettenniemelle selväksi, ettei voi hänen näkemyksiään tutkimuksiemme ja olemassa olevien faktojen vuoksi allekirjoittaa. Siksi myöskään elokuvassa ei annettu tilaa Vettenniemen salaliittoväitteille.

Sinivalkoinen valhe -elokuvan pyrkimyksenä on ollut tervehdyttää dopingkeskustelua, synnyttää avointa keskustelua ja edistää tosiasioiden tunnustamista.

Ymmärrämme hyvin, että tällaiset tavoitteet eivät vastaa Vettenniemen pyrkimyksiä, joihin kuuluu esimerkiksi koko anti-doping toiminnan lopettaminen, kuten Vettenniemi ilmoittaa tällä samalla foorumilla.

Arto Halonen

Jouni K. Kemppainen

Kevin Frazier

Sinivalkoinen valhe –elokuvan käsikirjoittajat