Laiska, tyhmä ja saamaton. Sellaisena Sini Karjalainen, 54, oli tottunut itseään pitämään, kunnes sai nelikymppisenä ADD- eli tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin. Sini uskoo häiriön vaikuttaneen ihmissuhdeongelmien lisäksi masennukseen sairastumiseen. Lääkkeet helpottavat arkea, mutta niiden varaan ei voi jättäytyä.
Kun Sini Karjalainen aloittaa tiskaamaan, hän ei oikeastaan välttämättä aloita. Hän kyllä lähtee hakemaan astioita olohuoneesta, mutta saattaa samalla huomata, että koiran lelut ovat pitkin lattioita; ne pitää kerätä. Seuraavaksi silmiin osuu likainen matto; se pitää puistella ulkona. Asia toisensa jälkeen Sini siirtyy tekemään jotakin.
– Enkä loppujen lopuksi ole tehnyt yhtään mitään, Sini sanoo.
Sinillä on ADD eli tarkkaavaisuushäiriö. Toisin kuin ADHD:hen, siihen ei kuulu hyperaktiivisuutta.
– Minulla on taipumusta pikemminkin jumittamiseen. Jumitan ja jumitan enkä saa mitään aikaiseksi. Jään tietynlaiseen haavetilaan.
Nykyään häiriö näkyy Sinin elämässä muun muassa juuri siivoamiseen ja laskujen maksamiseen liittyvänä arjen pyörittämisen vaikeutena. Ongelmat alkoivat kuitenkin jo koulussa.
– Lukeminen oli minulle yhtä tuskaa. En kerta kaikkiaan pystynyt keskittymään tekstiin enkä siksi pysynyt perässä aineissa, joista en ollut kiinnostunut. Esimerkiksi matematiikassa olen jäänyt ihan kansakoulutasolle. Pääsin jotenkin huijaamalla aina eteenpäin, kunnes lukion ensimmäisellä jouduin lopettamaan koulunkäynnin. Tiesin, etten tulisi ikinä selviämään matikasta, Sini kertoo.
Nyt Sini on yrittäjävuosien jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä. Hän on sairastanut pitkään masennusta, jonka hän uskoo olevan syyn sijaan hoitamattoman ADD:n seuraus. Sini sai ADD-diagnoosin vasta vuonna 2003, 43-vuotiaana.
