Seksuaalirikoksista puhuttaessa keskitytään usein jo rikoksia tehneisiin, kun olennaisempaa olisi toimia ennen kuin ketään vahingoitetaan, sanoo Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka. Hän tapaa työssään seksuaalirikoksista tuomittuja.
Oulun ja Helsingin seksuaalirikosepäilyjen jälkeen noussut keskustelu on Mikko Ylipekan mielestä onnistunut paikoin nostamaan esiin olennaisia asioita. Tällainen on esimerkiksi netin käyttöön liittyvät turvataidot.
– Meillä on puhuttu diginatiiveista, jotka osaavat toimia verkossa jopa aikuisia paremmin. Mutta eihän lapsi osaa siellä toimia, jos hänelle ei opeta esimerkiksi sitä, miten itseään voi suojata. Tähän pitäisi panostaa paljon enemmän, Ylipekka sanoo.
Hän nostaa esiin myös eri ikätasoisesti suunnatun seksuaalikasvatuksen.
– Miten voisi suojata itseään, mikä on ok ja mikä ei ole, miten kunnioitetaan toisen koskemattomuutta, hän luettelee.
Hyvänä Ylipekka pitää myös sitä, että vähitellen on järjestynyt myös matalan kynnyksen palveluja, jossa omista seksuaalista ajatuksistaan tai teoistaan huolestuneet, tai heidän läheisensä, voivat saada apua.
Pakolla huonoja tuloksia
Uuteen rikokseen syyllistyy noin 5–7 prosenttia seksuaalirikoksista tuomituista.
Muutaman vuoden ajan seksuaalirikollisilla on ollut mahdollisuus vapaaehtoiseen seksuaaliviettiä alentavaan lääkehoitoon.
Valvottuun koevapauteen pyrkiviltä vangeilta sitoutumista lääkehoitoon voidaan lain mukaan kuitenkin edellyttää.
Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan miessukupuolihormoni testosteronin määrää vähentävää vapaaehtoista lääkehoitoa käytetään vielä hyvin vähän, mutta käyttöä pyritään lisäämään.
– On myös muita lääkehoitomahdollisuuksia kuin hormoneihin kajoaminen, mutta ne eivät ole aivan yhtä tehokkaita.
Lauerman mukaan ei ole sinänsä mikään ihme, ettei hormoneihin vaikuttava lääkehoito ole vankien keskuudessa haluttua.
– Hyvin harva haluaa luopua sukupuolivietistään, onhan se keskeinen osa ihmisyyttä.
Esimerkiksi kansanedustaja Mika Niikko (ps.) on ehdottanut kirjallisessa kysymyksessään pakollista lääkehoitoa seksuaalirikoksiin syyllistyneille. Niikko käyttää ehdottamastaan pakollisesta lääkityksestä myös termiä kemiallinen kastraatio. Lauerman mukaan oikeampi termi asialle on sukupuoliviettiä hillitsevä lääkitys.
– Se, että sellaista käytettäisiin väkipakolla, on eurooppalaisittain yleisesti tuomittu ajatus. Se koskisi myös häviävän pientä ryhmää rikosten kokonaiskuvaa, Lauerma sanoo.
Pakolla ei yleensäkään saavuteta hyviä hoitotuloksia, sanoo Mikko Ylipekka.
– Ketään ei voi hoitaa väkisin. Joskus motivaatio voi toki olla sitä, että tavoitellaan osin toissijaista hyötyä, esimerkiksi pääsyä parempiin olosuhteisiin. Kun ihminen havaitsee hoidon hyödyt, ulkoinen motivaatio voi kuitenkin muuttua sisäiseksi, Ylipekka luonnehtii.