Sinkun elämä on aika rankkaa. Ensin sitä miettii, miksi on aina yksin, toisena hetkenä miettii, miksi edes pitäisi olla jonkun kanssa.
Sinkkuus on jännä juttu. Yhtenä hetkenä sitä ajattelee, että ei koskaan löydä ketään järkevää ja vika on kaikissa miehissä. "Kukaan ei pidä minusta!"
Kun sitä siinä sitten vähän pohtii pidemmälle, niin muistaa, että edelliselläkin viikolla lakkasi ihan oma-aloitteisesti yhtäkkiä viestittelemästä kolmen eri miehen kanssa ihan tuosta noin vain. Siis kirjaimellisesti vain poisti keskustelut puhelimesta ja unohti koko asian. Että onko se vika nyt niissä miehissä sittenkään?
No, olihan sillä yhdellä tyttöystävä, toisella karvoja ihan omituisissa paikoissa ja kolmas oli jotenkin vähän liian kiinnostunut. Kuka nyt laittaa heti aamukahdeksalta viestiä? Taatusti joku epätoivoinen.
Kun vähän syvemmältä alkaa kaivamaan mieshistoriaansa, niin tajuaa, että eihän sitä ole tullut suostuttua treffeillekään sitten vuoden 2012 ja silloinkin sitä lähti vain siksi, ettei keksinyt yhtään mitään muutakaan tekemistä.
Kun tätä asiaa alkaa pohtimaan sitten vielä vähän syvemmältä, niin tajuaa, että eihän sitä varmaan oikeasti edes haluaisi ketään. Mikä muuten selittäisi sen, että silloin edellisenkin kerran, kun kieltäytyi edes tapaamasta jotain miestä, teki sen vain siksi, että halusi olla ihan yksin? Vetosi työasioihin vain siksi, että halusi ihan oikeasti vain katsoa Netflixiä rauhassa, ei päätyä paneskelemaan sen pyöriessä taustalla. Vaikka on se paneskeleminenkin aika huippua.
Mutta sitten sitä muistelee sitä toistaa kertaa, kun kieltäytyi tapaamisesta – silloinkin siksi, että halusi vain maata kotivaatteissa sohvalla ilman meikkiä ja likaisella tukalla. Eikä jaksanut siivota tai tehdä ruokaa jollekin miehelle. Saati sitten tälläytyä ja lähteä ulos! Yksin sentään saa käyttäytyä miten haluaa, kun taas parisuhteessa pitää vähän joskus laittautua. Miksi? Koska kuka jaksaa katsoa rotanraatoa sohvallaan ja vielä harrastaa seksiä sen kanssa?
Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että yksin kotona ollessa voi olla ihan minkä näköinen huvittaa, syödä ihan mitä huvittaa ja katsoa telkkarista ihan mitä huvittaa. Siis katsoa Salkkareita rotanraatona käsi ihan ikiomassa popcorn-kulhossa. Joskus (lue: aina) se on vaan hemmetin paljon mielenkiintoisempi vaihtoehto kuin mennä hämyiseen elokuvateatteriin katsomaan jotain surkeaa toimintaelokuvaa, koska se mies ei tajua kuitenkaan antaa treffikumppaninsa päättää leffaa.