Kumpi suoriutui paremmin, nuori vai vanha rakastaja?
Ehdin kesän aikana suorittaa empiirisen ihmiskokeilun, jossa paljastui se, kumpi on naiselle (tai ainakin itselleni) parempi rakastaja, nuori vai vanha.
Kävi nimittäin niin, että ajauduin kesän kuumankiimaisissa tunnelmissa intiimiin kanssakäymiseen sekä itseäni reilusti nuoremman kollin että itseäni reilusti vanhemman herrasmiehen kanssa.
Nuorempi heistä olisi voinut olla poikani, vanhempi isäni. Herroilla ikäeroa oli yli 40 vuotta: toinen on 23 ja toinen 67. Ja minä, nainen sopivassa iässä, jotain siltä väliltä.
Oliko iällä sitten väliä? No oli, ehdottomasti oli. Kokemukset olivat täysin erilaiset.
Molemmissa hyviä puolia
Lopputulos kaikessa lyhykäisyydessään: Nuoremmalle pisteet himokkuudesta, vanhemmalle kestävyydestä. Kakskolmoselle nopeasta syttymisestä, kuusseiskalle asiaan paneutumisesta.
Parikymppinen mies on vireä duracell, jonka saa syttymään puolikkaalla vilkaisulla ja huulen puraisulla. Ei tarvita pitkiä esileikkejä, vaan stondis on valmis heti. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan... Pikapanot ovat tosi jees, eikä kundia ujostuta tyydyttää himoaan baarin vessassa, ei vaikka jonottajat rynkyttävät ovea. Pöksyt pois ja rock' n roll, ei muuta kun naimaan!
Vanhempi herraseura sen sijaan arvostaa aikaa ja asiaan paneutumista. Turha kuvitella, että ovelta siirryttäisiin heti hommiin. Viiden minuutin panoa ei ollut minun seniorilleni olemassakaan.
Lämmittely on yhtä tärkeää kuin itse akti. Seisokkikaan ei useimmiten synny tuosta vaan, vaan kalua pitää – saa – herätellä. Voisi ehkä kuvitella tämän olevan turhauttavaa, mutta mitä vielä, sillä palkinto on melkoinen.
