Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)
Olipas pitkästä aikaa ilo lukea lukijaystävällistä romaania, jossa juoni soljuu vauhdikkaasti tilanteesta toiseen. Melkeinpä voisi sanoa, että yhtään sivua en vaihtaisi pois. No, ehkä kuitenkin muutaman.
Aloitetaan maailmankaikkeudesta...
Mistä kaikki on alkanut ja onko kaikki päättymässä? Miksi Tasmanian pussihukka kuoli sukupuuttoon ja mikä merkitys sillä on meidän maailmallemme? Uhkaako ekokatastrofi Suomenlahdella? Lyhyesti sanottuna, onko millään mitään merkitystä ja miksi kaikella on merkitystä? Näitä kysymyksiä Seksistä ja matematiikasta -romaani pyörittelee samaan tyyliin kuin angstinen nuori pohtii maailmankaikkeuden olemusta.
Mutta kirjan aloitus on jostain ihan muualta, arkipäivästä. Koko tarina alkaa nimittäin kirjallisesti hienolla ja vakuuttavalla kuvauksella ennenaikaisesti alkavista kuukautisista aamun työmatkalla ilman että vessaa on lähistölläkään. Tämä jos mikä on hyvin käytännöllinen ongelma, mutta samalla siihen liittyy tietynlainen häpeä ja pelko siitä, että muut näkevät.
...jatketaan matematiikalla...
Kirjan päähenkilö Erika on matemaatikko - mutta ei kuka tahansa opettajaksi päätyvä matemaatikko vaan huippuälykäs ja lahjakas ihminen, joka pystyy pohtimaan ja ratkaisemaan monimutkaisia matemaattisia ongelmia. Kirjassa kerrotaan hyvin uskottavan tuntuisesti matemaattisten lahjojen esiintuloa lapsena ja millä tavalla matemaattisesti ajatteleva ihminen on erilainen kuin ei-matemaattisesti ajatteleva, tässä tapauksessa jopa hieman autistinen.
Päähenkilö-Erika, kuten kirjailijakin, näyttää lukeneen kaikkien kuuluisien matemaatikkojen elämänkerrat. Vaikka tarinat kummallisesti käyttäytyvistä ja ajattelevista matemaatikoista ovat kiinnostavia, välillä tuntuu kuin kyse olisi vain eräänlaisesta päälleliimatusta name-droppingista. Tämä lienee kirjan ainoa ongelma, mutta ei tämäkään lukukokemusta varsinaisesti vähennä.