USA 2007. Ohjaajat: Peter ja Bobby Farrelly. Käsikirjoitus: Scot Armstrong, Leslie Dixon, Kevin Barnett, Peter ja Bobby Farrelly. Tuotanto: Ted Field, Bradley Thomas. Kuvaus: Matthew F. Leonetti. Leikkaus: Alan Baumgarten, Sam Seig. Pääosissa: Ben Stiller, Michelle Monaghan, Malin Akerman, Jerry Stiller, Carlos Mencia, Rob Corddry, Stephanie Courtney, Ali Hillis, Kathy Lamkin, Nicol Paone, Joel Bryant. Kesto: 115 min.
Ohjaajaveljekset Peter ja Bobby Farrelly ovat erikoistuneet hämmentävän huonoon makuun höystettynä aidosti naurattavilla vitseillä sekä pätevillä koomikkolöydöillä Jim Carreystä Jack Blackiin. Reilun kymmenen vuoden yhteistyön aikana Farrellyjen pilkankohteina ovat olleet niin läskit, vammaiset, kääpiöt kuin skitsofreenikotkin, homoista ja siamilaisista kaksosista puhumattakaan. Mikään ei ole pyhää myöskään uudessa Sekaisin suhteessa -hauskuutuksessa, jossa antisankari sanoo liian hätäisesti "Tahdon" – ja maksaa mokasta kohtuuttoman kalliisti.
Ison kirjoittajajoukon rukkaama tarina perustuu Neil Simonin alkuperäiskäsikirjoitukseen The Heartbreak Kid vuodelta 1972. Eddie Cantrow (Ben Stiller) on nelikymppinen urheilukaupan myyjä ja vastentahtoinen sinkku, jonka seitsemänkymppisellä isukillakin (näyttelijän isä Jerry Stiller) on enemmän säpinää lakanoiden välissä. Paras kaveri (Rob Corddry) on tiukasti vaimon talutusnuorassa ja kaikki eksätkin jo rengastettu: ympäristön paineet työntävät romantikko-Eddietä väkisin alttarille. Kenen tahansa kanssa.
Kun unelmien nainen, "ympäristötutkija" Lila (herkullinen Malin Akerman) sitten tupsahtaa miehen elämään, soppa on selvä. Hätähäistä riennetään kaikkien aikojen painajaismaisimmalle kuherruslomalle Caboon – Lila kun paljastuu muun muassa kuorsaavaksi ahmivaksi nalkuttavaksi hysteeriseksi seksihirviöksi. Ja miten käykään, kun samaiseen lomaparatiisiin saapuu viehättävä sinkku Miranda (Michelle Monaghan) mukanaan aggressiivinen joukko punaniskaisia sukulaisia?
Jos pitää Ben Stiller -komedioista, pitää varmasti tästäkin. Sen huumori perustuu suurimmista hiteistä Sekaisin Marista (1998) ja Perhe on painajainen (2000) tuttuun tragikoomiseen luuserihahmoon ja toistuvaan pyrkimykseen järjestää tälle yhä kivulloisempia nöyryytysmuotoja. Maneereissaan tehokas Stiller on jälleen hyvää tarkoittava mutta pohjimmiltaan heikko heittopussi, jonka puolella ei oikein edes haluaisi olla. Vanhentuneiden listahittien säestyksellä tapahtuvassa väärinkäsitysten ja nolouksien kavalkadissa tilanteet viedään niin överiksi, ettei itku ole kiusaantuneesta naurusta kaukana. Vai mitä pitäisi ajatella morsmaikun kokaiinin vinouttamasta nenästä pursuilevista lihanpaloista, silmille räpsähtävistä häpykarvoituksista tai kultaisilla suihkuilla parannettavista hyytelökalojen puremista?
Kaikkein ilmeisimmän slapstick-komedian ja alapäähuumorin sisällä Farrellyjen elokuvat tulevat käsitelleeksi myös ihan oikeita ja vakavia aiheita yksinäisyydestä sitoutumiskammoon, sairaalloisista ulkonäköpaineista ja sukupuolistereotypioista seksuaalisiin ongelmiin. Niin nytkin. Pässin päähenkilön ahdinko on niin käsinkosketeltavaa, ettei sitä pysty ohittamaan pelkällä harmittomalla hohotuksella. Puhdasta kauhua mahtuu mukaan yllin kyllin.
Teksti: Tuuve Aro