Katolisen kirkon opetuksen mukaan ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus/mässäily ja irstaus ovat niin sanotut seitsemän kuolemansyntiä. Kirkon opissa kuolemansynnin käsite rakentuu Raamatun tulkintojen, mielipiteiden ja uskon varaan. Sellaisenaan kuolemansyntien listaa ei löydy Raamatusta eikä muistakaan uskonnollisista lähteistä.
Kuolemansyntien karmivan kuuloinen nimi merkitsee sitä, että nämä synnit voivat antavat kuolettavia iskuja käskyistä ja tarpeista suurimmalle eli rakkaudelle. Pahimmillaan ne voivat vahingoittaa ihmisen sielua, tukahduttaa yhteyden Jumalaan ja estää toimimasta Hänen käskyjensä mukaan.
Meidän individualismia korostavana aikanamme yksittäisten vältettävien tekojen luettelointi kuulostaa vieraalta. Vaikka nykyään onkin muotia kutsua mitä tahansa seitsenkohtaista listaa "sen ja sen asian seitsemäksi kuolemansynniksi", alkuperäisen listan kohdista löytyy vähän modernisoiden ajattelemisen aihetta nykyihmisellekin.
Pahan läsnäolo on myös hyvän poissaoloa
Kunkin kuolemansynnin voi ajatella olevan rikkomus tiettyä hyvää kohtaan. Tämä kipeästi tarvittava hyvä on poissa paitsi ihmisiltä itseltään, myös hänen lähimmäisiltään.
Dantella (1265 - 1321) kuolemansynnit olivat kaikki rikkomuksia rakkautta vastaan: ylpeys, kateus ja viha johtivat kieroutuneeseen rakkauteen, laiskuus riittämättömään rakkauteen, ja ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus puolestaan tekivät rakkaudesta irvokkaan liioittelevaa ja tukahduttavaa. Myös nykymaailmamme ongelmien voi ajatella johtuvan tällaisesta rakkauden väärinkäytöstä.
