Seikkailija Juha Romppanen ajaa Suomen läpi valjakolla – Siperianhusky Olga johtaa joukkoa

– Tämä on poikkeus. Täällä saadaan kuivata varusteita, saa puhdasta päälle ja sitten taas mennään. Koirilla on tässä yksi lepopäivä vaikka kyllä ne haluaisivat heti jatkaa, Romppanen nauraa. 

Juha Romppanen kiittää johtokoiriaan päivän työstä.MTV oy

Lieksan jälkeen valjakko suuntaan Kainuuta kohti ja lisää vauhtia.

– Sitten ajetaan niin paljon kuin vaan pystytään, niin pitkään kun valoa riittää. Jos ei ole valoa, laitetaan otsavalot päälle. Semmosia jopa 120 kilometrin päivämatkoja on pakko tehdä, että perille keritään.

Puut ja avannot vaarana

Romppasella on mukana pieni huoltotiimi joka varmistaa esimerkiksi reittiä. Pääosa matkasta mennään moottorikelkkauria pitkin. Onnettomuus tai ajovirhe voi keskeyttää matkan.

– Jos mie ajan puuhun. Tämän päivän reittikin oli todella haastava, minun piti olla koko ajan skarppina. Toinen vaara on virtapaikat vesillä ja avantoon putoaminen, mutta siihenkin on varauduttu.

Ruunaalla koirat saivat ensin kuivamuonaa ja myöhemmin illalla kunnon ruuan.

– Paljon vettä ja laadukas nappula, sillä mennään etiäpäin. 

Jack ei ole moksiskaan 60 kilometrin päivälenkistä.MTV oy

Perillä pohjoisessa Romppanen lupailee kunnon pihviä itselleen ja koirillekin.

– Se voisi olla siellä Muotkatunturissa. 

Olga ottaa lunkisti

Koirat rauhoittuvat hetkessä kun ne ajetaan huoltokärryn vierelle. Valjaat puretaan, joillakin on tossut jalassa ja ne kuivataan. Joku haukottelee ja vikisee hiljaa.

Jään siniset silmät omistava vanha rouva Olga johtaa yleensä Romppasen seikkailuvaljakkoa. Toinen johtokoira on sen oma pentu Jack. Molemmat ovat siperianhuskyja. Välillä joku muukin alaskanhusky pääsee keulaan.

– Hyvä, hyvä, hyvin meni, seikkailija pussailee koiriaan päivän päätteeksi.

Kuusi koiraa menee lumelle pötkölleen ja näykkii kuivamuonaa. Olga ja Jack hyppäävät kärryyn ja haluavat nokosille omaan koppiinsa.