Kahdeksan huskyn koiravaljakko jutaa Suomen päästä päähän kolmessa viikossa. Matkaa kertyy yli 1000 kilometriä.
Valjakkoa ajaa yksi mies, seikkailija Juha Romppanen.
– Haluan haastaa itseni ja koirat. Suomessa ei ole aiemmin ajettu näin pitkiä yksittäisiä matkoja koiravaljakolla, Romppanen muistuttaa.
Kunnia Suomelle ja veteraaneille
Päivässä valjakko pyyhältää keskimäärin 70–80 kilometriä. Matka alkoi Virolahdelta ja päättyy kolmen valtakunnan, Suomen, Norjan ja Venäjän rajalle Muotkatunturiin.
– Reissu on myös kunnianosoitus sata vuotiaalle Suomelle, sotaveteraaneille ja runsas vuosi sitten menehtyneelle isälleni. Hän oli sotilasmestari ja selviytymisen ammattilainen, Romppanen perustelee.
Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä matkaan Virolahdelta kahdeksan koiran valjakolla. Eteläisen Suomen heikko lumitilanne muutti suunnitelmia.
Kävelin ensin kolme päivää. Seuraneitinä oli siperianhusky Olga. Valjakko pääsi liikkeelle vasta Pohjois-Karjalassa Tohmajärvellä.
Riippusiltaa pitkin Lieksaan
Sunnuntaina iltapäivällä juuri ennen hämärää Romppanen kurvasi Ruunaalla näyttävästi Lieksajoen yli riippusiltaa pitkin.
– Koirat eivät ole ennen menneet riippusillalle, mutta arastelematta tultiin yli, seikkailija kehuu matkakavereitaan.
Ruunaan Matkailun lämmin mökki on ensimmäisen ajoviikon erikoispalkinto. Kaikki muut yöt Romppanen nukkuu teltassa.
– Tämä on poikkeus. Täällä saadaan kuivata varusteita, saa puhdasta päälle ja sitten taas mennään. Koirilla on tässä yksi lepopäivä vaikka kyllä ne haluaisivat heti jatkaa, Romppanen nauraa.
Lieksan jälkeen valjakko suuntaan Kainuuta kohti ja lisää vauhtia.
– Sitten ajetaan niin paljon kuin vaan pystytään, niin pitkään kun valoa riittää. Jos ei ole valoa, laitetaan otsavalot päälle. Semmosia jopa 120 kilometrin päivämatkoja on pakko tehdä, että perille keritään.
Puut ja avannot vaarana
Romppasella on mukana pieni huoltotiimi joka varmistaa esimerkiksi reittiä. Pääosa matkasta mennään moottorikelkkauria pitkin. Onnettomuus tai ajovirhe voi keskeyttää matkan.
– Jos mie ajan puuhun. Tämän päivän reittikin oli todella haastava, minun piti olla koko ajan skarppina. Toinen vaara on virtapaikat vesillä ja avantoon putoaminen, mutta siihenkin on varauduttu.
Ruunaalla koirat saivat ensin kuivamuonaa ja myöhemmin illalla kunnon ruuan.
– Paljon vettä ja laadukas nappula, sillä mennään etiäpäin.
Perillä pohjoisessa Romppanen lupailee kunnon pihviä itselleen ja koirillekin.
– Se voisi olla siellä Muotkatunturissa.
Olga ottaa lunkisti
Koirat rauhoittuvat hetkessä kun ne ajetaan huoltokärryn vierelle. Valjaat puretaan, joillakin on tossut jalassa ja ne kuivataan. Joku haukottelee ja vikisee hiljaa.
Jään siniset silmät omistava vanha rouva Olga johtaa yleensä Romppasen seikkailuvaljakkoa. Toinen johtokoira on sen oma pentu Jack. Molemmat ovat siperianhuskyja. Välillä joku muukin alaskanhusky pääsee keulaan.
– Hyvä, hyvä, hyvin meni, seikkailija pussailee koiriaan päivän päätteeksi.
Kuusi koiraa menee lumelle pötkölleen ja näykkii kuivamuonaa. Olga ja Jack hyppäävät kärryyn ja haluavat nokosille omaan koppiinsa.