Taitelijat eivät muutenkaan tunnu olevan ihmisinä ihan tavallisimmasta päästä, mutta nämä Limelightmagazine-sivuston listaamat kuuluisien säveltäjien kuolintavat vasta erikoisia ovatkin!
Jean-Baptiste Lully (1632–1687)
Yksi Ranskan kuningas Ludvig XIV:n lempisäveltäjistä kuoli itse aiheuttamaansa vammaan. Johtaessaan orkesteria tämä ranskalainen barokkimestari iski terävällä tahtipuikolla itseään jalkaan. Haava tulehtui, ja Lully menehtyi jalasta levinneeseen kuolioon kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen.
Henry Purcell (1659–1695)
Englantilainen säveltäjä kuoli uransa huipulla vain 36 vuoden iässä. Tarina kertoo, että Dido ja Aeneas -oopperan kirjoittanut Purcell kuoli kylmettymisen seurauksena, kun hänen vaimonsa oli lukinnut tämän ulos kotoa railakkaan illan päätteeksi.
Aleksandr Skrjabin (1871–1915)
Teinien kuulee usein sanovan, kuinka he voisivat “kuolla" finnien takia, mutta Skrjabinin kohtaloksi koitui oikeasti näppylä. Vain päiviä viimeisimmän julkisen esiintymisensä jälkeen venäläinen säveltäjä huomasi ylähuulessaan näpyn. Muutama päivä myöhemmin Skrjabin oli jo vuoteen omana ja kuumeinen, ja vain muutamassa viikossa hän kuoli verenmyrkytykseen.
Alban Berg (1885–1935)
Tämä itävaltalainen Schönbergin sävellysoppilas kohtasi loppunsa hyönteisen piston takia. Bergillä ei ollut rahaa lääkäriin, joten hän yritti poistaa piston aiheuttamaa suurikokoista paisetta kotona vaimonsa kanssa saksia apuna käyttäen. Lääkärileikin lopputuloksena Berg kuoli verenmyrkytykseen.
Anton Webern (1883–1945)
Berg ei ollut ainoa Schönbergin oppilas, joka kuoli epäonnisen sattuman seurauksena. Toinen maailmansota oli juuri päättynyt, kun Webern syyskuun 17. päivänä 1945 päätti astua ulos kadulle nauttimaan sikarin. Ikävä kyllä hän oli unohtanut liittoutuneiden asettaman ulkonaliikkumiskiellon ja kuoli vahingossa amerikkalaissotilaan ampumana.