Säveltäjien erikoiset kuolemat – murhamysteereitä ja epäonnisia sattumuksia

Taitelijat eivät muutenkaan tunnu olevan ihmisinä ihan tavallisimmasta päästä, mutta nämä Limelightmagazine-sivuston listaamat kuuluisien säveltäjien kuolintavat vasta erikoisia ovatkin! 

Jean-Baptiste Lully (1632–1687)

Yksi Ranskan kuningas Ludvig XIV:n lempisäveltäjistä kuoli itse aiheuttamaansa vammaan. Johtaessaan orkesteria tämä ranskalainen barokkimestari iski terävällä tahtipuikolla itseään jalkaan. Haava tulehtui, ja Lully menehtyi jalasta levinneeseen kuolioon kolme kuukautta onnettomuuden jälkeen.

Henry Purcell (1659–1695)

Englantilainen säveltäjä kuoli uransa huipulla vain 36 vuoden iässä. Tarina kertoo, että Dido ja Aeneas -oopperan kirjoittanut Purcell kuoli kylmettymisen seurauksena, kun hänen vaimonsa oli lukinnut tämän ulos kotoa railakkaan illan päätteeksi.

Aleksandr Skrjabin (1871–1915)

Teinien kuulee usein sanovan, kuinka he voisivat “kuolla" finnien takia, mutta Skrjabinin kohtaloksi koitui oikeasti näppylä. Vain päiviä viimeisimmän julkisen esiintymisensä jälkeen venäläinen säveltäjä huomasi ylähuulessaan näpyn. Muutama päivä myöhemmin Skrjabin oli jo vuoteen omana ja kuumeinen, ja vain muutamassa viikossa hän kuoli verenmyrkytykseen.

Alban Berg (1885–1935)

Tämä itävaltalainen Schönbergin sävellysoppilas kohtasi loppunsa hyönteisen piston takia. Bergillä ei ollut rahaa lääkäriin, joten hän yritti poistaa piston aiheuttamaa suurikokoista paisetta kotona vaimonsa kanssa saksia apuna käyttäen. Lääkärileikin lopputuloksena Berg kuoli verenmyrkytykseen.

Anton Webern (1883–1945)

Berg ei ollut ainoa Schönbergin oppilas, joka kuoli epäonnisen sattuman seurauksena. Toinen maailmansota oli juuri päättynyt, kun Webern syyskuun 17. päivänä 1945 päätti astua ulos kadulle nauttimaan sikarin. Ikävä kyllä hän oli unohtanut liittoutuneiden asettaman ulkonaliikkumiskiellon ja kuoli vahingossa amerikkalaissotilaan ampumana.

Jean-Marie Leclair (1697-1764)

Ranskalainen viulutaiteilija ja barokkisäveltäjä erosi toisesta vaimostaan 1758 ja muutti asumaan huonomaineiselle alueelle Pariisissa. Kuusi vuotta myöhemmin hänet löydettiin asunnostaan puukotettuna. Tekijä ei koskaan selvinnyt, mutta epäilykset kohdistuivat Leclairin veljenpoikaan sekä tämän ex-vaimoon, joka olisi voinut saada taloudellista hyötyä murhasta.

Wolfgang Amadeus Mozart (1756 – 1791)

Huhut Mozartin ennenaikaisesta kuolemasta ovat velloneet jo yli kaksi vuosisataa. Vähemmän tunnettu legenda kertoo, että vapaamuurarit olisivat myrkyttäneet säveltäjän elohopealla tämän paljastettua veljeskunnan salaisuuksia oopperassaan Taikahuilu. Toisen huhun mukaan Mozartin vapaamuurarituttava Franz Hofdemel murhasi säveltäjän tämän oltua salasuhteessa Hofdemelin vaimon kanssa.

Kuluneimman uskomuksen mukaan italialainen säveltäjä Antonio Salieri olisi ollut niin kateellinen Mozartin neroudesta, että hän olisi juoninut tämän murhan. Mozart kesti hirvittäviä kipuja 15 päivää ennen kuolemaansa, mutta hänen oireensa eivät sopineet myrkytykseen. Koska näyttöä vilpillisestä ruumiinavauksesta ei ollut, historioitsijat ja lääketieteen asiantuntijat voivat vain arvailla Mozartin kuolemaan johtaneita tapahtumia. 

Silti uskottavimpana syynä pidetään, että Mozart olisi kuollut reumakuumeeseen. Viime vuosina esiin on noussut myös ajatus siitä, että Mozart olisikin kuollut pilaantuneessa lihassa elävän loisen aiheuttamaan sairauteen. Ennen kuolemaansa säveltäjä nimittäin viittasi kirjeessä lempiruokaansa porsaankyljyksiin.

Charles-Valentin Alkan (1813-1888)

Omalaatuinen ranskalaissäveltäjä oli hyvin kiinnostunut musiikin lisäksi Raamatusta ja juutalaisten Raamattua täydentävästä Talmud-kirjasta. Monia vuosia uskottiin, että Alkan kuoli sivistyneesti jäätyään kirjapinon alle hänen kurkotellessaan Talmudia hyllyn päältä. Kuitenkin muutamia vuosia sitten löytynyt Alkanin portinvartijan kirje antoi ymmärtää toisin. Ilmeisesti portinvartija oli löytänyt 74-vuotiaan säveltäjän naulakon alle jumiin jääneenä, mahdollisesti halvauksen tai sydänkohtauksen saaneena.

Ernest Chausson (1855-1899)

Ranskalainen romantiikan aikakauden säveltäjä oli polkupyöräilemässä tiluksillaan, kun hän menetti ajokkinsa hallinnan jyrkässä alamäessä. Hän kuoli välittömästi törmättyään tiiliseinään.

Hugo Wolf (1860-1903)

Varhain vuonna 1897 lied-säveltäjä alkoi osoittaa merkkejä kupan aiheuttamasta psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka lopulta pakotti hänet luopumaan säveltämisestä. Hukuttautumisyrityksen jälkeen Wolf kirjoittatui mielisairaalaan, jossa kuoli 43 vuoden ikäisenä.

Enrique Granados (1867–1916)

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson kutsui suosionsa huipulla oleen espanjalaisen säveltäjän esiintymään Valkoiseen taloon. Kun Granados ja tämän vaimo myöhästyivät paluulaivasta Espanjaan, he joutuivat matkustamaan ensin Englantiin ja ottamaan sieltä Ranskaan menevän lautan. Englannin kanaalia ylitettäessä 24. maaliskuuta 1916 lauttaan osui saksalaisen sotilassukellusveneen torpedo. Meripelkoinen Granados hyppäsi pelastusveneestä yrittäessään pelastaa vaimoaan ja hukkui.

Pjotr Tšaikovski (1840-1893)

Tšaikovskin kuolema on säilynyt pitkään mysteerinä. Vain päiviä sen jälkeen, kun hän oli johtanut hyvin henkilökohtaisen kuudennen sinfoniansa ensiesityksen, Tšaikovski sairastui. Silminnäkijöiden mukaan hän olisi saattanut ottanut ”kohtalokkaan kulauksen keittämätöntä vettä”, joka johti koleraan. Laajalle levinnyt uskomus kuitenkin kertoo, että venäläissäveltäjällä olisi ollut kielletty suhde nuoren aatelismiehen kanssa. Vuonna 1980 musiikkitieteilijä Aleksandra Orlova julkaisi teorian, jonka mukaan Tšaikovski päätyi mieluummin tappamaan itsensä sen sijasta, että olisi elänyt suhteen aiheuttaman skandaalin kanssa.

Claude Vivier (1948–1983)

Vivierin murhan myötä musiikkimaailma menetti yhden 1900-luvun loppupuolen omaperäisimmistä säveltäjistä. Hän oli 34-vuotias kuollessaan asuntoonsa baarissa tapaamansa miesprostituoidun puukottamana. Asiasta erityisen dramaattisen tekee se, että säveltäjän työpöydälle oli jäänyt hänen viimeisin keskeneräinen työnsä. Tässä karmivan ennustuksellisessa monologissa Vivier kuvailee metromatkaa, jonka aikana hän viehättyy suuresti nuoresta miehestä. Kappale päättyy sanoihin, ”Sitten hän veti tikarin takkinsa alta ja iski minua sydämeen”. (Then he removed a dagger from his jacket and stabbed me through the heart.)

Kuva: Colourbox.com

Lue myös:

    Uusimmat