Ozzy Osbournen uskomaton elämä olisi voinut päättyä katuojaan päihteiden orjana jo 50 vuotta sitten. Sen sijaan hän kohosi metallimusiikin kummisedäksi, jonka ura sai satumaisen päätöksen vain pari viikkoa ennen britin kuolemaa, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies.
Rääväsuu Birminghamista ei kumarrellut ketään, paitsi kenties uransa lopussa Sharon-vaimoaan. Parikymppisenä hänestä tuli vuonna 1968 Earth-yhtyeen keulakuva, soittajina kitaristi Tony Iommi, basisti Geezer Butler ja rumpali Bill Ward.
Yhtye muutti nimensä Black Sabbathiksi vuonna 1969, ja seuraavana vuonna julkaistusta Paranoid-albumista tuli eräänlainen lähtölaukaus metallimusiikille. Albumin nimikkokappaleesta tuli hevin ikivihreä – eikä Suomessa voinut välttyä konsertilta, jossa joku ei olisi vitsinä huutanut yleisöstä "Soittakaa Paranoid!". Osaavimmat yhtyeet lähtivät vitsiin mukaan, mikä sai usein yleisön pähkinöiksi.
Paranoidin lisäksi samalta levyltä klassikoiksi nousivat myös terävästi Vietnamin sotaa kritisoinut War Pigs ja Iron Man, joka nousi kappaleena uuteen kukoistukseen samannimisen Marvel-elokuvasarjan myötä 2000-luvulla.
Rockin supertähteyteen kuuluivat Osbournella vahvasti myös huumeet sekä muut päihteet. 1970-luvun konservatiiveille Osbourne oli kuin itse paholainen, jonka haitallista vaikutusta nuorisoon nostettiin esiin harva se päivä. Tämä vain nosti miehen ja yhtyeen kulttisuosiota.
– Olen tehnyt elämässäni pahoja asioita, mutta en ole paholainen. Olen vain John Osbourne, työväen luokan poika Astonista, joka lopetti työt tehtaalla ja lähti etsimään hauskanpitoa, Osbourne kuvaili elämänkerrassaan vuonna 2010.
Vuonna 1976 Ozzy jätti Black Sabbathin kyllästyttyään Tony Iommin määräilevään otteeseen. Hän palasi yhtyeeseen, mutta sai potkut vuonna 1979 liiallisen päihteidenkäytön takia. Ozzy ei kuitenkaan päätynyt katuojaan vaan aloitti menestyksekkään soolouran, jolta hevin historiaan jäävät muun muassa kappaleet "Crazy Train", "Mr. Crowley", "Mama, I'm Coming Home" ja No More Tears.
Se lepakon pää
Soolouran aikana nähtiin myös kenties hänen lavaperformanssiensa karmein ja ikimuistoisin temppu. Hän oli jo aiemmin kunnostautunut heittämällä raakaa lihaa yleisöön, mutta nyt yleisöstä lavalle lensi kuollut lepakko, jota Osbourne luuli leluksi ja puraisi lepakolta pään irti.
Kun verta alkoi tulvia, artisti meni paniikkiin ja ryntäsi rokottamaan itsensä vesikauhua vastaan. Lopulta hän käänsi tämänkin tempun kahisevaksi myytyään Ozzy-teemaisia pehmolepakoita, joilla on irrotettava pää.
– Se ei ole asia, josta haluan, että minut muistetaan, mutta minä tulen silti aina olemaan se mies, joka puraisi lepakolta pään irti. Se tulee olemaan varmaankin myös muistokirjoitukseni, Osbourne muisteli 2020-luvun vaihteessa.
Itselleni Osbournen persoonallinen ääni osui luihin ja ytimiin 1990-luvun alussa alakoululaisena, kun muutamaa vuotta vanhempi serkkuni koulutti minua kunnon musiikin pariin.
– Ozzy merkitsee minulle kaikista julkisuuden henkilöistä eniten. Ozzy elää ikuisesti, serkkuni kommentoi minulle kuolinuutisen kuultuaan.
Tosi-tv-pappa, mutta ei lavalla
Sen sijaan 2000-luvun nuorille Ozzy ei ollut lähtökohtaisesti vallankumouksellinen muusikko, vaan sekavia televisiossa houraileva pappa, kun Osbournen perheestä tehtiin tosi-tv-sarja.
Sarjassa esiintyivät Ozzyn lisäksi hänen vaimonsa Sharon Osbourne sekä parin lapset Kelly ja Jack.
Mutta lavalla Pimeyden prinssi ja hevimetallin kummisetä heräsi eloon vielä papparaisenakin, vaikka televisiossa hän näytti kalpealta, harhailevalta haamulta. Paranoid ja muut hitit puskivat tunteella yli lähes 70-vuotiaan Osbournen kurkusta vielä heinäkuussa 2016 Black Sabbathin jäähyväiskiertueella, josta kuva alla.
Siitä huolimatta, että hänen kehoaan oli jo vuosia riuduttanut tauti, vuonna 2003 todettu Parkinson, josta laulaja kertoi julkisesti vasta vuonna 2020. Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, johon liittyy vapinaa, liikkumisen hidastumista, lihasjäykkyyttä ja useita muita oireita. Sairaus alkaa tavallisesti 50–70-vuoden iässä.
Tämän jälkeen näytti pitkään selvältä, ettei Ozzya enää saataisi lavalle ainakaan esiintymään – niin monet Black Sabbathin ja Ozzyn konserttiliput oli serkkunikin saanut rahana takaisin, kun kiertueita oli peruttu toisensa jälkeen.
Metallijumalat tai -möröt olivat kuitenkin eri mieltä ja kasasivat voimansa vielä yhteen ponnistukseen.
Back to the Beginning
5. heinäkuuta 2025 kirjoitetaan isolla, mustalla pensselillä kaikkien musiikin ja erityisestä metallimusiikin ystävien elämään – etenkin, jos he saivat liput Back to the Beginning -konserttiin Birminghamiin. Yhdeksäntuntinen konsertti keräsi Ozzyn ja Black Sabbathin synnyinseudulle metallin jättiläisiä ympäri maailmaa kunnioittamaan esikuvaansa omilla kappaleillaan sekä myös Ozzy-klassikoilla. 190 miljoonan dollarilla konsertista tuli historian tuottoisin hyväntekeväisyyskonsertti, ja varat ohjattiin Birminghamin lastensairaalalle sekä Parkinsonin taudin hoitoon.
Se odotetuin hetki kuultiin lopussa, kun lavalle nousi valtaistuin, josta Ozzy esitti ensin soolotuotantoaan ja konsertin huipennukseksi ne Paranoidin kolme hittiä. Lohduttomasti itkevälle yleisölle kohokohdaksi nousi kuitenkin Ozzyn soolo Mama I´m coming home, joka oli kuin viimeinen testamentti ja kiitos kaikesta.
Lue lisää: Ozzy Osbourne nousi lavalle viimeisen kerran – koskettava esiintyminen sai niin yleisön kuin tähdenkin kyyneliin
Konsertti vei varmasti 76-vuotiaan monisairaan miehen voimia. Mutta voin vain kuvitella, ettei hän olisi halunnut parempaa tapaa lähteä täältä tuonpuoleiseen. Ei hän uskonut itsekään elävänsä näin kauaa.
– Jos minut olisi laitettu lapsuudenkaverieni kanssa seinän viereen ja kysyty, että kuka teistä elää 60-vuotiaaksi viiden lapsen isäksi ja neljän isoisäksi ja joka omistaa kaksi taloa, en olisi lyönyt vetoa itseni puolesta. En vittu todellakaan, Ozzy naljaili aikoinaan.
Serkkuni sanoin, heavy metal lives forever ja Ozzy myös.