Ozzy Osbournen uskomaton elämä olisi voinut päättyä katuojaan päihteiden orjana jo 50 vuotta sitten. Sen sijaan hän kohosi metallimusiikin kummisedäksi, jonka ura sai satumaisen päätöksen vain pari viikkoa ennen britin kuolemaa, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies.
Rääväsuu Birminghamista ei kumarrellut ketään, paitsi kenties uransa lopussa Sharon-vaimoaan. Parikymppisenä hänestä tuli vuonna 1968 Earth-yhtyeen keulakuva, soittajina kitaristi Tony Iommi, basisti Geezer Butler ja rumpali Bill Ward.
Yhtye muutti nimensä Black Sabbathiksi vuonna 1969, ja seuraavana vuonna julkaistusta Paranoid-albumista tuli eräänlainen lähtölaukaus metallimusiikille. Albumin nimikkokappaleesta tuli hevin ikivihreä – eikä Suomessa voinut välttyä konsertilta, jossa joku ei olisi vitsinä huutanut yleisöstä "Soittakaa Paranoid!". Osaavimmat yhtyeet lähtivät vitsiin mukaan, mikä sai usein yleisön pähkinöiksi.
Paranoidin lisäksi samalta levyltä klassikoiksi nousivat myös terävästi Vietnamin sotaa kritisoinut War Pigs ja Iron Man, joka nousi kappaleena uuteen kukoistukseen samannimisen Marvel-elokuvasarjan myötä 2000-luvulla.
Rockin supertähteyteen kuuluivat Osbournella vahvasti myös huumeet sekä muut päihteet. 1970-luvun konservatiiveille Osbourne oli kuin itse paholainen, jonka haitallista vaikutusta nuorisoon nostettiin esiin harva se päivä. Tämä vain nosti miehen ja yhtyeen kulttisuosiota.
– Olen tehnyt elämässäni pahoja asioita, mutta en ole paholainen. Olen vain John Osbourne, työväen luokan poika Astonista, joka lopetti työt tehtaalla ja lähti etsimään hauskanpitoa, Osbourne kuvaili elämänkerrassaan vuonna 2010.
Vuonna 1976 Ozzy jätti Black Sabbathin kyllästyttyään Tony Iommin määräilevään otteeseen. Hän palasi yhtyeeseen, mutta sai potkut vuonna 1979 liiallisen päihteidenkäytön takia. Ozzy ei kuitenkaan päätynyt katuojaan vaan aloitti menestyksekkään soolouran, jolta hevin historiaan jäävät muun muassa kappaleet "Crazy Train", "Mr. Crowley", "Mama, I'm Coming Home" ja No More Tears.
