Tässä ajassa on ällistyttäviä vastareaktioita kiireelle ja menestymiselle kuten halu kuunnella runoja, lueskella runoja ja jopa kirjoittaa runoja.
Pelkästään runoja kustantavan osuuskunta Poesian Miia Toivio arvelee, että syy runouden tarpeeseen johtuu tämän ajan yksilöllistymisestä. Ihminen on yhä enemmän yksin vastuussa elämänsä kulusta, ei ole valmista polkua.
– Ihmisellä on tarve ymmärtää ympäristöään, saada ote omasta elämästään ja omista tunteistaan, kertoo kirjallisuuden opettajanakin toimiva Toivio.
Arvovaje kaipaa täytettä kun menestymisen mittarit eivät enää ole mitattavissa talouden tai urakehityksen kautta, politiikkaan ja uskontoihin suhtaudutaan kriittisemmin kuin vanhemmat sukupolvet. Runojen lukutilaisuuksissa vallitseekin usein hengellisyyttä ja pyhyyttä tavoitteleva hartaus. Tosin välillä tikahdutaan nauruun.
Tilaisuuksien määrä on myös lisääntynyt, paitsi kirjojen kustantajat myös erilaiset kulttuurilaitoksen järjestävät runoiltoja. Ja kuulijoita on yleensä tungokseen asti.
Slow life, downshifting, elämän kohtuullistaminen antaa tilaa harkituille, hitaasti kulutettaville taideharrastuksille kuten runous.
Kirjoittajaksi jonotetaan
Nuoret aikuiset ovat löytäneet uudelleen kirjoittamisen ja erityisesti runouden. Harrastuskursseille ja kaiken tasoisiin kirjoittajakoulutuksiin jonotetaan.