Julkaisuvuosi: 2008. Ohjaus: David Schwimmer. Jakelu: FS-Film Oy. Kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1. Ääni: DD 5.1, DD 2.0. Kesto: 1h 30min.
Viime kerralla kun Frendien Rossina muistettava David Schwimmer ja Simon Pegg yhdistivät voimansa, lopputulos oli järkyttävän tylsä Big Nothing, jossa miehet nähtiin pääosissa. Nyt Schwimmer on astunut kameran taakse ohjaajan pallille, kun taas Pegg hoitaa pääosaroolin ja jakaa käsikirjoituskrediitin. Pegg esittää Dennistä, joka viisi vuotta sitten jänisti ja jätti raskaana olevan vaimonsa Elizabethin (Thandie Newton) hääpäivänään. Nyt rapakuntoisena vartijana toimiva Dennis näkee ex-kihlattuaan aina hakiessa poikansa tämän luota. Dennisillä on yhä tunteita Elizabethia kohtaan, ja miestä odottaa shokki, kun hän tajuaa eksänsä tapailevan komeaa ja urheilullista Whitiä (Hank Azaria). Yrittäessään näyttää Elizabethille, miten paljon hän välittää yhä tästä, Dennis ilmoittaa osallistuvansa maratonille, johon myös Whit on vanhana tekijänä menossa. Dennis joutuu paitsi keksimään, miten hän pääsee mukaan kilpailuun myöhästyttyään ilmoittautumisesta, myös käymään läpi kovan treenin päästäkseen haasteen vaatimaan fyysiseen kuntoon.
Run Fatboy Run on riittävän viihdyttävä, ettei sen parissa vierähtävä puolitoistatuntinen tunnu täydeltä ajanhaaskaukselta. Lopputulos jättää kuitenkin rutkasti toivomisen varaa. Schwimmer yrittää rakentaa elokuvasta lämpimän romanttisen komedian, mutta hahmoista ei onnistuta rakentamaan tarpeeksi kolmiulotteisia, jotta näitä jäisi kaipaamaan lopputekstien vyöryessä ruudulle.
Simon Pegg on pidettävä roolissaan, mutta harmillisesti Dennisille ei anneta koskaan kohtausta, jossa tämä todella osoittaisi ymmärtävänsä, tai edes pahoittelisi vuolaasti Elizabethille tuottamaansa mielipahaa ja yrittäisi perustella kunnolla tämän jättämistä. Tämä verottaa katsojan empatiapisteitä miehen yrittäessä voittaa eksänsä sydämen takaisin. Azaria, Newton ja Dennisin pojan esittäjä ovat kaikki hyviä, mutta jäävät myös turhan etäisiksi. Black Books -sarjasta tuttu Dylan Moran esittää isossa roolissa Dennisin parasta ystävää. En ole ikinä lämmennyt Moranille, eikä tämä elokuva auttanut paljoa asiaa. Moranin ja Peggin lisäksi elokuvassa nähdään pikkurooleissa lukusia brittikomedioista tuttuja naamoja.
Schwimmer tekee tässä ensimmäisen teattereihin suunnatun ohjaustyönsä. Elokuvan perusteella miehellä ei ole kummoista visuaalista silmää, sillä Run Fatboy Run ei näytä kovin mielenkiintoiselta. Schwimmer työskentelee tässä vaatimattomalla budjetilla, mutta tämä ei selitä mielikuvituksetonta kuvaustyyliä.
Run Fatboy Runin tarina jää lopulta liian yhdentekeväksi ja hahmot etäisiksi. Jokunen vitsi huvittaa, mutta mitenkään erityisen hauska elokuva ei ole. Hyvät näyttelijät ja se, ettei elokuva ole täysin ennalta-arvattava, pitävät kuitenkin mielenkiinnon yllä, jotta mieli ei tylsisty leffaa katsoessa. Plussaksi laskisin myös sen, että elokuvan jälkeen mieleni teki ostaa uudet lenkkitossut ja pinkaista ulos lenkille. Vaikka elokuva on paljon, paljon parempi kuin Big Nothing, ehkä Peggin ja Schwimmerin olisi paras pysyä jatkossa toisistaan erossa.
Ekstroja ei ole tekstitetty suomeksi. Hyväntuulisella, ellei erityisen mielenkiintoisella kommenttiraidalla puhuvat ohjaaja David Schwimmer, Simon Pegg, Thandie Newton ja Simon Peggin äiti Gill Pegg, jolla ei ole pahemmin sanottavaa. Poistettuja kohtauksia on 14 kappaletta (6:55), jotka voi katsoa Schwimmerin kommenttien kera. Ainakin yhden näistä olisin nähnyt mieluusti elokuvassa.
Vajaan kuuden ja puolen minuutin mittainen Outtakes eli mokaotosvideo on tuskastuttavan tylsä, ja moni taustamusiikin ryydittämistä klipeistä ovat vain pätkiä itse elokuvasta. Vain kohta, jossa Thandie Newton kiroaa vahingossa lapsinäyttelijän kuullen ja kauhistelee asian tajuttuan, sai hymyn huulilleni.
Ihan hassussa Goof-videossa (2:51) nähdään Simon Pegg promotoimassa elokuvaa, istuen haastattelua odottamassa, kun hän joutuu käytännön pilan kohteeksi. Lopuksi mukana on elokuvan traileri.
Elokuva: ***
Ekstrat: **½
Teksti: Atso Suopanki