Rucola, toiselta nimeltään sinappikaali on yrttimäinen salaattikasvi, joka on viimevuosina tullut hyvinkin suosituksi salaattien ja voileipien maustajana. Rucolan maku on kirpeä ja herkkusienimäinen, toisten mielestä savulihaakin muistuttava. Monivivahteista yrttiä onkin kutsuttu köyhän miehen leikkeleeksi ja se sopii hyvin voileipien päälle, salaatteihin, pastaruokiin ja munakkaaseen. Rucolan lehdet kannattaa kokkaillessaan jättää mahdollisimman suuriksi sillä silloin niiden mehukkuus on parhaiten aistittavissa. Tosin rucola sopii myös yrttiöljyihin, jolloin kourallinen yrttiä hienonnetaan tehosekoittimella ja lisätään kahteen desilitraan hyvää öljyä. Lisäksi ripotellaan muutama basilikan varsi, suolaa ja valkopippuria.
Avomaan rucola hakkaa ruukkuversion maukkaudessaan
Suomesta rucolaa saa ostaa yleensä ruukuissa, jolloin se on viljelty kasvihuoneessa. Rasiaan pakattua yrttiä tuodaan etupäässä Italiasta, jossa rucolaa kasvaa viljellyn muodon lisäksi myös villinä luonnossa. Avomaalla viljelty kesäinen rucola on maultaan ruukkurucolaa voimakkaampaa ja lehtien muoto myös vaihtelee kasvihuoneessa viljeltyyn yrttiin verrattuna. Lehdet ovat monimuotoisempia, tummempia ja napakampia.
Koskapa ensimmäiset salaatti- ja yrttisadot on jo korjattu on aika kylvää tyhjeneviä kohtia keskikesän uusintakylvöillä. Rucolan voi hyvin kylvää heinäkuussa, jolloin kesän grillihetkissä ehtii vielä nauttia vaikkapa rucolaöljystä, joka antaa hyvän makuvivahteen grillatulle ja graavatulle kalalle sekä paahdetulle broilerille. Rucolaöljy sopii myös salaatinkastikkeeksi tai uusien perunoiden kylmäksi maustekastikkeeksi. Jos ikivanhan hyötykasvin tulee bonganneeksi jostain reseptikirjasta, sen nimenä saattaa olla sinappikaalin ja rucolan lisäksi myös rauke, rukula, rugetta, aragula ja rocket.
(MTV3 Internet / Finfood)