Rotuesittelyssä: Siperiankissa

Osaaminen ja erityistaidot

Olen Venäjän oma kansallisrotu, siperialaisena metsäkissanakin tunnettu. Kestän rankkoja olosuhteita, aivan kuten metsäkissakaverini Maine Coon ja norjalainen metsäkissa. Olen melko harvinainen ja uudehko kissarotu – olin jopa vähällä kadota tästä maailmasta!

Olen näyttävä, utelias ja älykäs kissa. Leikkisä, mutta rauhallinen ja erittäin herkkä! Olen ystävällinen ja ihmisiin kiintyvä rotu, mutta minulla riittää myös omaa tahtoa. Sopeudun hyvin sisäkissaksi ja viihdyn mainiosti lasten sekä muiden kissojen ja lemmikkien, koirien ja kanien seurassa. Erikoista minussa on, etten yleensä tuota allergiaa, eli sovin allergikoille!

Koulutus ja työkokemus

Alkuperääni ei tunneta ja siitä on liikkeellä monia tarinoita. Varmaa on, että olen peräisin Venäjältä, jossa kehityin karuissa luonnonolosuhteissa vastuskykyiseksi ja voimakkaaksi kissaksi. Siperian ankara ilmasto karsi joukosta heikot ja lyhytkarvaiset kissat, ja näin ollen rotuni kehittyi omaksi rodukseen kaukana muista kissaroduista. Minua onkin pidetty kaikkien pitkäkarvaisten kissojen mahdollisena kantamuotona.

Meitä siperiankissoja on kasvatettu rotukissoina muun muassa Venäjällä, USA:ssa, Itä-Euroopan maissa ja Saksassa jo pitkälti yli 10 vuotta, mutta Suomeen löysin tieni vasta 90-luvun puolivälin tienoilla.

Harrastukset ja mielenkiinto

Olen leikkisä ja aktiivinen sekä erittäin hyvä kiipeilijä ja hyppääjä. Rakastan noutoleikkejä! Olen myös kova katti juttelemaan; en kuitenkaan ole kovin kovaääninen, vaan pikemminkin sirkutan!

Olen hyvin omatoiminen: jos minulle ei ole riittävästi virikkeitä, keksin itse mieluista puuhaa. Vaikka osaankin tarvittaessa itse viihdyttää itseäni, tarvitsen tekemistä ja touhuilua myös ihmiseni kanssa. Kaipaan läheisyyttä ylenpalttisesti, siksi olisi hyvä olla kotonani asuisi useampikin rakastettava perheenjäsen. Tunteellisena kissana reagoin herkästi omistajani mielenliikkeisiin. Itkevä lapsi saa minusta nopeasti lohduttajan!

Meillä siperiankissoilla on varsin selkeät sukupuolierot. Naaras on useimmiten urosta aktiivisempi ja valppaampi, muhkeasta turkistaan huolimatta tyttömäinen, sievä. Uros on suuri möllykkä, joka tallustelee raskain askelin kuin mikäkin leijona. Jykevästä olemuksestaan huolimatta uros on usein lempeä mammanpoika.

Muuta

Kuulun puolipitkäkarvaisiin kissoihin. Minulla on paksu aluskarva ja päällysturkki joka suojaa sateelta – tämä katti ei kastu! Me metsäkissat olemme niin kutsuttuja luonnollisia rotuja, eli ihminen ei ole juurikaan puuttunut meidän pääpiirteisiimme.

Kooltani olen keskikokoinen tai suuri; naaras painaa noin 3,5–4,5 kiloa, uros 5–8! Pääni on hieman leveä, pehmeästi pyöristynyt ja massiivinen, karvakorvissani voi koreilla tupsut. Kaikki silmien värit ovat sallittuja, mutta vihreä on etusijalla. Kaikki värit on hyväksytty paitsi naamiovärit, suklaa, kaneli, lila ja beige. Traditionaalisen siperiankissan väri on ruskeatiikeri!

Motto

Kerran mammampoika, aina mammanpoika!

Suosittelijat

Lapsiperheet, herkkien kissojen ystävät, allergikot.

MTV3/Helmi

Lähde: Siperiankissa.fi/net, Nic.fi,

Kuvat: Shutterstock