Ansioluettelonsa esittelee tällä kertaa pieni ja pippurinen, mutta sitäkin uskollisempi norfolkinterrieri.
Osaaminen ja erityistaidot
Olen brittiläinen, pieni ja pippurinen terrierirotu. Muistutan hyvin paljon norwichinterrieriä; korvien asentoa lukuun ottamatta meillä on lähes samankaltainen ansioluettelo. Minä olen se, jolla on luppakorvat!
Olen terhakka, temperamenttinen ja sisukas, suuttuessani terävä ja pelkäämätön. Minua pidetään aavistuksen verran norwichia mukautuvampana ja rauhallisempana, vaikka nuo pystykorvat vaikuttavat olevan Suomessa hivenen suositumpia.
Olen myös kiltti ja seurallinen, mutta vaadin omistajaltani määrätietoisuutta kasvatuksessa, sillä älykkään luonteeni vuoksi saattaa käydä niin, että kiedon ihmisen pikku tassuni ympärille. Kuusi-nolla! Olen isännälle uskollinen, hellyydenkipeä ja lapsirakas koira.
Koulutus ja työkokemus
Minussa kytee metsästysvaisto. Alun perin minut oli tarkoitettu rottien hävittämiseen, ja siinä työssä olinkin sisukas ja sinnikäs. Kotoisin olen Itä-Englannista, missä yleistyin 1900-luvun alussa erityisesti hevostiloilla. Hevosharrastajien mukana rotuni levisi nopeasti ympäri maailmaa. Sekä riippu- että pystykorvaiset pienet terrierit rekisteröitiin vuodesta 1932 alkaen norwichinterriereinä, vaikka kasvattajat jalostivat niitä erillään.
Vasta vuonna 1964 riippukorvaisille, eli minulle, annettiin oma rotunimi, norfolkinterrieri. Ensimmäiset norfolkinterrierit Suomeen tuotiin vuonna 1972.
