Rönsyilevän runsas englantilainen puutarha | MTV Uutiset
Rönsyilevän runsas englantilainen puutarha
Shakespearen vaimon Anne Hathawayn lapsuudenkodin puutarhan sisäänkäynti.
Julkaistu 30.06.2009 10:55(Päivitetty 05.05.2010 16:24)
Englantilaiset ovat puutarhakansaa, ja Englannin kuuluisat puutarhat ovat multasormimatkailijoiden must-kohteita. Unelmien puutarhan voi kuitenkin loihtia myös omalle pihalleen.
Englantilaisen puutarhan eli maisemapuutarhan perusideana ovat luonnonmukaisuus, avoimuus ja saumaton liittyminen puutarhaa ympäröivään maisemaan. Aikoinaan matalat olkikattoiset huvilat istuivat mainiosti puutarhan luonnonmukaiseen tyyliin siinä missä köynnöskasvien peittämät vanhat kartanotkin.
Nykypäivänä englantilainen puutarha tuo monelle mieleen erikorkuiset kasvit, hilpeän värikylläisen kukkaloiston, täyteen ahdetut kukkapenkit, huumaavan tuoksun sekä polkujen, portaiden ja rakenteiden reunojen päällä rönsyilevät kasvit. Tyyliin kuuluvat myös tarkkaan leikatut puksipuut pyöreine tai neliömäisine vihreine muotoineen, jotka erottuvat hyvin vaaleaa soraa vasten ja luovat puutarhaan rytmiä ja selkärankaa.
Lampi ja laituri.
Tukevat maalaismalliset puutarhapenkit ja -pöydät kukkien keskellä kuuluvat myös tähän puutarhaan, sillä tokihan kasveista on myös nautittava! Kalusteet ovat puisia tai metallisia. Aidat ovat niitä kuuluisia hyvinhoidettuja pensasaitoja tai etenkin pienessä puutarhassa valkoiseksi maalattuja säleaitoja.
Puhdasoppisessa englantilaisessa puutarhassa on aina myös romanttisia elementtejä: lampi tai pieni järvi, johon oli rakennettu laituri tai silta. Lampien lähistöllä on usein roomalais- tai kiinalaistyyppinen paviljonki.
Kukkia, kukkia, kukkia...
Englantilaistyyppiseen puutarhaan ihastuneen ei kuitenkaan tarvitse omistaa aarikaupalla maata. "Cottage garden" -tyyppinen pikkupuutarha on aikanaan kehittynyt juuri ahtaisiin oloihin.
Alkujaan puutarhan päätarkoitus oli tarjota perheelle leivänjatketta, joten puutarhoissa oli ennen kaikkea vihannesmaita ja yrttitarhoja. Varta vasten istutettuja kukkia oli vain vähän, mutta vähitellen niitä tuli lisää. Tuuli toi siemeniä naapuripuutarhoista, ja olemassa olevat kukat levisivät pikkuhiljaa laajoiksi alueiksi.
Kukat ja yrtit kasvoivat tiuhassa toisiinsa kietoutuneina ja rönsyilevinä kasvustoina. Ne kurkottelivat kukkapenkeistä polkujen päälle. Tuhansien askelten alle murskaantuvista oksista leviävät tuoksut leijuivat puutarhan yllä kuin näkymätön siunaus. Mökkejä peittävät ruusu-, kuusama-, vistaria- sekä kärhököynnökset tarjosivat suojapaikan monille linnuille, joten puutarhoissa saatiin nauttia myös luonnon konserteista.
Köynnökset ja rönsyt kuuluvat englantilaiseen puutarhaan.
Vaikka englantilaiset rakastavatkin nurmikoitaan, cottage garden -puutarhoissa niitä ei tilanpuutteen takia juuri harrastettu. Ylitsepursuvien kukkapenkkien välissä kiemurteli vain kivettyjä, sorapeitteisiä tai hiekoitettuja polkuja.
Pääosassa huoleton tunnelma
Myös nykypäivän cottage gardenista nurmikon voi jättää pois. Pääasia ovat runsaat erikorkuiset kukat ja lämmin, huoleton tunnelma. Itse valetut istutuskaukalot, joista pikkuajuruohon kaltaiset pikkuperennat kasvavat somasti laidan yli, kuuluvat myös moneen englantilaiseen puutarhaan, samoin kuin näyttävät köynnösruusut.
Näennäisestä vapaudesta huolimatta puutarhaa on kuitenkin hoidettava, ettei se villiinny ja etteivät kasvit tukahduta toisiaan. Kuihtuvat kukinnot on poistettava, jotta kasvit kukkisivat mahdollisimman pitkään, ja ennen kaikkea puutarhaa on lannoitettava, sillä tiheässä kasvava heleä kukkameri vie ravinteita. Lannoita mieluiten sekä keväällä, kesällä että syksyllä, jotta varmistaisit hyvän talvenkestävyyden ja seuraavan kesänkin kukkaloiston.
Kasvustoja on myös raivattava, sillä polut kokonaan peittävä pöheikkö on kaikkea muuta kuin romanttinen. Leikkaa kukkia siis hyvällä omallatunnolla runsaasti maljakoihin, niin englantilaisetkin tekevät. Nurmikonrajauksista on niin ikään säännöllisesti huolehdittava.
Älä unohda vihanneksia ja yrttejä nykyaikaisestakaan puutarhasta. Niiden varret ja kukinnot tuovat vaihtelua perennoiden ja kesäkukkien kultivoidumpaan ulkonäköön. Palsta voi olla ihan pikkuinenkin, esimerkiksi pari mätästä ruohosipulia, rivi porkkanaa, tilliä ja persiljaa. Jopa kuningatar Elisabetin kotilinnan puutarhassa on pitkän tauon jälkeen ruvettu taas viljelemään vihanneksia!
Jos kohta puutarhasta onkin näin työtä, niin vastapainoksi saat erään suuren edun: kukkapenkkejä ei tarvitse juurikaan kitkeä, sillä rikkaruohot eivät kerta kaikkiaan mahdu kasvamaan kukkapenkeissä. Voit myös reunustaa penkkisi kivenlohkareilla tai muulla luonnollisella materiaalilla.
Kolme askelta unelmien puutarhaan
Anne Hathawayn kodin puutarha lumoaa
Vaikka englantilainen puutarha usein näyttääkin siltä, että se on kasvanut täysin sattumanvaraisesti, takana on kuitenkin huolellista suunnittelua. On oma taiteenlajinsa saada kasvit näyttämään siltä, että ne ovat vain sattuneet putkahtamaan runsaina esiin juuri oikeassa kohdassa, juuri oikeanvärisen ja -korkuisen kasvin viereen.
Tässä muutama yksinkertainen vinkki englantilaisen puutarhan perustajalle:
1. Valitse puutarhaan vain kolme tai neljä pääväriä, älä käytä koko kirjoa. Käytä hyväksesi vastavärien kontrasteja ja saman värien tummempia ja vaaleampia versioita. Istuta kasvit suuriksi ryhmiksi niin, että värit "liukuvat" vastaväriä kohden tummemmasta vaaleampaan tai päinvastoin. Hyviä perusperennoja ovat ruusut, ritarinkannukset, sormustinkukat, ruiskukat ja salkoruusut sekä erityisesti leijonankidat ja (vaaleanpunaiset) neilikat.
2. Näennäisesti vapaudesta ja satunnaisuuden illuusiosta huolimatta puutarhalla on aina ennalta päätetty perusrakenne. Istuta vierekkäin samanlevyisiksi tai -pituisiksi kasvavia kasveja, mutta vältä symmetrisyyttä. Kokoa yhteen kasveja, joilla on esimerkiksi samanmuotoiset kukat tai samankokoiset lehdet taikka samanlainen lehtien pintarakenne. Näin saat tasapainoisen ja harmonisen lopputuloksen, vaikka kukkapenkki olisi monivärinen.
Puutarhan hauskaa ja harmonista kukkaloistoa.
Englantilainen puutarha on täynnä yllätyksiä – anna polkujenkin täyttää kulkija uteliaisuudella. Vältä viivasuoria polkuja ja anna niiden kaartua ja polveilla maaston mukaan. Tee poluista toisaalla kapeampia ja toisaalla leveämpiä. Muista että kasvit kasvavat pian reunojen päälle, joten perusta polut tarpeeksi leveiksi.
3. Englantilaisessa puutarhassa on aina myös muutama persoonallinen ja huomiota herättävä yksityiskohta pisteeksi i:n päälle. Se voi olla esimerkiksi köynnösruusujen tai kärhöjen peittämä portti tai erityisen koristeellinen takorautainen penkki, pieni lammikko tai suihkulähde. Myös kiviset eläinpatsaat sopivat tarkoitukseen, samoin vanhanmalliset puutarhanhoitovälineet.
Lisätietoja: Eija Klaucke: Englantilainen puutarha (Tammi, 2001); Shakespeare Birthplace Trust's Press Office; University of Vermont Extension, Department of Plant and Soil Science
