Heidi Krohn on rohkea viikari, herkkä haaveilija ja muiden huomioija – ainakin jos Krohnin lapsuudenystävältä kysytään. Kaksivuotiaasta asti tähtinäyttelijän tuntenut Anneli Lindquist on huomannut, että lapsena esiin tulleet luonteenpiirteet ovat vuosikymmenien jälkeen edelleen havaittavissa.
Anneli Lindquist tutustui Heidi Krohniin kaksivuotiaana, kun he asuivat samassa talossa Helsingin Kruununhaassa. Samoilla kulmilla kaksikko varttui pienokaisista nuoriksi neideiksi. Kasvun vuosista Lindquistille on jäänyt paljon hyviä ja jännittäviäkin muistoja.
– 20 vuotta oltiin Krunikan jengissä ja tehtiin hurjia temppuja. Kiivettiin ylös kalliolle ja kurkittiin yliopiston patologisen laitoksen ikkunoista sisään ja nähtiin ruumiita sekä päitä lillumassa spriissä, Lindquist muistelee.
Heidi Krohnin rohkeus nosti päätään jo nuoruusvuosina, kun porukka oli Kruununhaan rannassa katselemassa talven ensimmäisiä jäitä. Seurue pohdiskeli, että mahtavatko jäät vielä kestää, mutta Krohn ei kauaa asiaa mietiskellyt.
– Heidi ilmoitti, että "Minä ainakin uskallan!" ja lähti luistelemaan. Hetken kuluttua avannossa kellui itse kudottu harmaa pipo, jossa oli pieni tupsu. Tyttöä ei näkynyt missään. Pojat saivat pelastettua Heidin vedestä.
Ihania ulkomaanmatkoja nuoruudessa
Ystävyyden alkutaipaleesta Lindquist muistaa hyvin sen, että mahtavan viikarin luonteen toinen puoli oli hyvin henkinen. Herkkä haaveilija viihtyi hyvin esimerkiksi runojen parissa. Myös toisten ihmisten huomioiminen oli Krohnille hyvin luonteenomaista jo lapsesta lähtien.
– Määrätty erakkomaisuuskin tuli esiin jo nuorena. Hän ei viihtynyt suurissa joukoissa. Nykyään hän kestää huomionosoituksia, mutta ennen hän ei osannut ottaa vastaan kehuja, Lindquist muistelee.