Rivouksia korvaan ja mynthoneita niskaan – Sikakatsomosta ja Rinkelinmäen kympistä tuli aikansa ilmiö: ”Ei sattumaa, että Tony Salmelaisen juttu sattui siellä”

2:20
Tulosruutu vieraili Rinkelinmäellä vuoden 2000 SM-välieräottelussa HPK-Jokerit. Sikakatsomo antoi vierailleen kunnon löylytystä.

Sikakatsomo, teletappiketju ja Rinkelinmäen kymppi. Hämeenlinnan Pallokerhon nousu jääkiekon SM-liigan mitalitaisteluihin synnytti ainutlaatuisen ilmiön, joka sai vastustajan toisensa jälkeen menettämään täysin itsehillintänsä.

MTV Urheilun toimittaja Jani Uotila on käynyt aistimassa Rinkelinmäen jäähallin tunnelmaa useaan kertaan uransa varrella. Vuonna 2000 hän oli paikalla seuraamassa HPK:n ja Jokereiden välisen välieräsarjan tapahtumia.

Tuona keväänä Uotila jututti Tulosruutuun Hämeenlinnan kuuluisan sikakatsomon yleisöä. Paikalliset ”kiekkovaikuttajat” kertoivat tuolloin keinoista, joilla vastustajaa hassuteltiin pelin aikana.

– Huutamalla rivouksia ja panetteluita niiden pelaajille.

– Huutamalla ja… sitten ehkä heittämälläkin jotain välillä.

Niin, heittämällä jotain. Nykyään tavaran viskely vaihtoaitiota kohti toisi melko varmasti lähdön katsomosta, mutta parikymmentä vuotta sitten keinot vastustajan pakan sekoittamiseksi olivat moninaisempia. Rinkelinmäellä pelaajat saivat osumia kymmenen pennin kolikoista ja kurkkupastilleista.

Ja kun kotijoukkue tuli jäälle pyörremyrskyn lailla ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, moni vastustaja olisi kaivannut paimenkoiraa keräämään pakan jälleen kasaan.

Taitokiekkoa ja psykologista sodankäyntiä

On vaikea keksiä selvää syytä sille, miksi Sikakatsomon kaltainen ilmiö pesiytyi juuri Hämeenlinnaan. Sijainti Helsingin ja Tampereen välillä ja ikuinen pikkuveljen asema näihin nähden on saattanut tuoda alemmuuden tunnetta ja näyttämisen halua. Toisaalta kokemukset divarista liigaan noususta ja siitä mitaleille ovat vahvistaneet itseluottamusta ja kääntäneet sen hämäläisen uhon puolelle.

Asetelma on samalla myös kovin suomalainen. Altavastaajana menestyminen, isojen lyöminen yhteistyön voimin ja omien rajojen ylittäminen ovat sinivalkoisen urheilun peruselementtejä.

Yhtä hyvin sama olisi voinut toteutua monella muullakin pienemmällä liigapaikkakunnalla – vaikka Porissa, Raumalla tai Lappeenrannassa. Toki Porin Isomäellä on oma maineensa. Ässissä myös pelaajavalinnat ovat monesti tukeneet vastustajaa horjuttavan lauantaisaunan luomista, mutta vain Hämeenlinnassa vihamielinen tunnelma pysyi liki illasta toiseen samanlaisena.

Kaiken lisäksi HPK harvemmin profiloitui kovaotteisena joukkueena – useimmiten päinvastoin. Kerho pelasi vauhdikasta taitokiekkoa taktisesti osaavassa valmennuksessa. Ehkä tämä yhdistelmä olikin vastustajille juuri niin vaikea selvittää.

– Silloin he pystyivät pelaamaan sen Rinkelinmäen kympin, josta aina puhuttiin. Se oli sikakatsomon ja näiden loistavien pelaajien yhteistyössä synnyttämä.

Tunnetuksi Sikakatsomo tuli 2000-luvun vuosina, jolloin Niko Kapasen, Jukka Hentusen ja Timo Pärssisen teletappiketjun tapaiset kombot myllyttivät vastustajaa, mutta ilmiö on paljon vanhempaa perua. Alkuperäinen sikakatsomo mylvi hallin kulmakatsomossa jo 1990-luvun alussa, jolloin Marko Palo ja tshekkitaituri Tomas Kapusta pyörittivät vastustajia pyörryksiin.

Seisomakatsomon muuttaminen istumapaikoiksi toi Sikakatsomon kaukalon sivustalle.

Nickerson yritti kiivetä katsomoon, bussikuski sai roskasangosta

Rinkelinmäen kympistä lätistään toisinaan vieläkin liigalähetysten selostuksissa, mutta nykyinen perheystävällisempi versio siitä on jotain aivan muuta kuin 2000-luvun alussa. Hämeenlinnan Sikakatsomo onnistui vaikuttamaan niin vastustajiin kuin tuomareihinkin omalla psyykkauksellaan.

Organisoitu huutelu yksittäisille pelaajille alkoi jo lämmittelyn aikana. Helvetti repesi valloilleen ensimmäisellä kymmenellä peliminuutilla.

– Siitä monet vastustajat puhuivat ainakin kameran ohi, että jos siitä selvitään, niin sitten voidaan pärjätä HPK:lle Rinkelinmäellä. Mutta kun ekalla kympillä tuli ihan järkyttävä paine katsomosta ja siihen yhdistettynä helvetin hyvä joukkue, joka vielä tietää panostaa siihen, tilanne olikin hetkessä 2-0 HPK:lle, Uotila sanoo.

Sikakatsomo jaksoi hiillostaa vastustajia erän toisensa jälkeen, jos pelaaja ei osoittanut merkkejä murtumisesta edellisessä erässä. Lopulta saattoi napsahtaa totaalisesti. Esimerkiksi Ässien Matt Nickerson yritti ulosajonsa jälkeen kiivetä kaiteen yli katsomoon päästääkseen tasaamaan tilit yleisön kanssa.

– Ja eihän se sattumaa ole, että Tony Salmelaisen juttu sattui siellä, Uotila huomauttaa.

Salmelainen menetti maaliskuussa 2006 täydellisesti kontrollinsa raivottuaan ulosajostaan ottelun erotuomarille. HIFK-hyökkääjä viskasi tieltään vaihtoaition päässä olleen ison roskasangon, joka osui epäonnisesti joukkueen omaa bussikuskia päähän.

Jopa Raimo Helmisen kuppi meni useamman kerran nurin Hämeenlinnassa. Harvemmin hän tai Janne Ojanen saivat itsestään parhaita tehoja irti HPK:n vieraana.

Mynthoneita ropisi kumimatolle

Kukaan vastustajan pelaaja ei halunnut antaa Sikakatsomolle sen kaipaamaa polttoainetta, mutta Uotilan mukaan monet tunnustivat touhun päässeen pahasti pelaajien ihon alle.

– Kokeneet pelaajat ovat kertoneet kameran ulkopuolella, että siellä saattoi pahimmillaan tulla kolikoita kypärään. Kun sellainen oli kerran tullut, muistit sen koko kauden ajan ja mietit, että ei saakeli, koskakohan napsahtaa.

Uotila on kuullut pelaajilta myös kolikoita kevyemmästä aseesta, mutta sitäkin ärsyttävämmästä aseesta.

– Sieltä lensi myös mynthoneita vaihtoaitioon. Ensin huomasit, että kypärään kopsahti jotain, ja sitten katsoit jo ihan v-tuneena kumimatolle, kun siihen napsui mynthoneita.

– He jatkoivat sitä kuumotusta niin kauan, että pelaaja erehtyi kääntymään katsomoon päin – se oli heille se juttu. Silloin pelaaja paljasti sen, että hän kuuntelee. Pelaajalle saatettiin taputtaa ja nauraa heti perään, Uotila muistelee.

Takki kääntyi hetkessä

Sikakatsomo meni huutelussaan syvälle henkilökohtaisuuksien puolella, otti yksittäiset pelaajat silmätikuiksi ja teki kaikkensa näiden henkiseksi nujertamiseksi. Toisaalta Sikakatsomo myös unohti nopeasti. Uotila kertoo tästä hyvän esimerkin.

– Kun aikanaan Eero Somervuori pelasi Jokereissa, hän oli Sikakatsomon hampaissa. He muun muassa huusivat aina kun hän tuli kentälle, että ”Luulo-Eero, Luulo-Eero”. Koko halli yhtyi siihen, ja se jatkui koko illan.

– Mutta kun HPK teki sopimuksen Somervuoren kanssa, takki kääntyi yhdessä yössä. Eikä siinä ollut anteeksipyyntöä eikä mitään, vaan se meni vähän niin kuin pikkulapsella, joka ensiksi itkee, että tämä maailma on ihan paska, ja sitten kun saa jäätelön käteen, kaikki on taas hyvin, Uotila vertaa.

Myös Hämeenlinnaan palanneet pelaajat saivat tuta tuulen kääntymisen. Jutun videolla näkyy hyvin, millaista löylytystä vuotta aiemmin Rinkelinmäen sankarina loistanut Pasi Nurminen sai pelattuaan keväällä 2000 vihollisleirissä Jokerien maalilla.

Aika ajanut Sikakatsomon ohi?

Tunnelmaa Rinkelinmäellä on parhaimmillaan edelleen, mutta takavuosien kaltaista ilmiötä on vaikea kuvitella enää nykypäivään. Samaan aikaan, kun sikailut ovat ja vahingoittamisyritykset ovat kaukalossa vähentyneet, myös katsomokulttuuri on muuttunut.

Tässä täytyy ottaa huomioon, että nykyinen keskustelu päähän kohdistuneista taklauksista on pitkälti seurausta monesta muusta asiasta kuin pelin muuttumisesta likaisemmaksi. Vauhtia on tullut lisää ja taklausten yllättävyys on muodostunut monelle pelaajalle kohtalokkaaksi ongelmaksi.

– Esimerkiksi viime vuonna Rinkelinmäellä oli pudotuspeleissä todella hieno yleistunnelma, mutta itselläkin tuli sellainen tunne, että ovatkohan nekin jo – hyvällä sanottuna – vanhentuneet ja kasvaneet, Uotila pohtii.

– Ei se ole enää sellainen paikka. Samaan aikaan, kun pelien voittamisen hyväksyttävät tavat ovat muuttuneet, myös yleisö kokee eri puolella Suomea sen, että hyväksyttävä tapa kannustaa on myöskin muuttunut.

– Tuohon aikaan erityisesti Rinkelinmäellä oli vielä sitä, että jos joku jäi taklauksen jälkeen makaamaan jäähän, Sikakatsomo huusi neitiä ja pelleä ja milloin mitäkin, Uotila jatkaa.

Myös muut asiat ovat voineet johtaa katsomokuumotuksen vähentymiseen. Toisen päätuomarin tulo SM-liigaan toi peleihin uuden näkökulman päätöksenteon tueksi, mikä on osaltaan vähentänyt katsomon vaikuttamismahdollisuuksia tuomaristoon.

Samalla myös hallien järjestyksenvalvonta on vahvistunut. Kolikoiden viskelijät laitetaan nykypäivänä nopeasti ruotuun – ja hyvä niin.

Mutta vieläkö muistatte, missä Ville Nieminen heitti pikkutakkinsa, juomapulloja ja pyyhkeitä jäälle helmikuisena lauantai-iltana vuonna 2019? Kyllä, sekin tapahtui Rinkelinmäellä.

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja