Risto Vahanen: "Panttivankeudesta on hyötyä johtamisessa"

Vuonna 2000 Risto Vahanen vietti ystävänsä Seppo Fräntin kanssa 140 päivää panttivankeudessa Jolon saarella. Moni uskoisi, että moisen kokemuksen haluaisi unohtaa pian, mutta Vahanen ei aio hankkiutua muistoistaan eroon. Mies hyödyntää kokemuksiaan tehokkaasti työssään Vahanen-konsernin johtajana.

Panttivankeusajat tulivat Risto Vahasen uniin muutaman kerran vuosituhannen alkupuolella. Kun Suomeen paluusta oli kulunut pari vuotta, Vahanen ei enää nähnyt sissipainajaisia, eivätkä Jolon muistot muutenkaan kiusanneet häntä − päinvastoin. Vahanen muistelee kokemustaan silloin, kun hän kaipaa eväitä johtamiseen liittyvissä asioissa.

− Mietin usein, miten voin soveltaa oppeja, mitkä sieltä sain. En ole pyrkinyt unohtamaan kokemusta, sillä se muuttaa persoonallisuutta. Se olisi itseni kokonaisuuden kieltämistä, jos pyrkisin unohtamaan.

Panttivankeudessa eläminen opetti Vahasta muun muassa ymmärtämään ihmisten käyttäytymistä stressin ja paineen alaisena. Samat lainalaisuudet näkyvät miehen mukaan työyhteisössäkin.

− Ei niin voimakkaasti tietenkään kuin siellä, mutta samat asiat ovat olemassa piilevinä. Jolon ajasta on hyvin paljon apua esimiestehtävissä, Vahanen toteaa.

Lama opetti, että periksi ei anneta

Johtotehtävissä työskennelleestä Vahasesta tuli nopeasti yhteisön johtohahmo Jololla.

− Pikkuhiljaa porukka odotti minulta roolia keskinäisten konfliktien ratkaisijana. Niissä olosuhteissa ruoasta ruvettiin taistelemaan ja minua pidettiin puolueettomana ruoanjakajana. Ihminen muuttuu niissä oloissa jossakin määrin alkukantaiseksi.

Vahasen mukaan bisnesmaailmassa opituista neuvottelutaidoista oli saarella hyötyä. Myös talouselämän vaihtelut olivat valaneet Vahaseen taisteluhenkeä.

− Ajoittainen kuolemanpelko kosketti myös minua. Vaikka epätoivo valtasikin, löytyi silti taistelutahtoa. 90-luvun lama opetti sen, ettei pidä antaa periksi.

Vahanen piti sotalipun korkealla koko ajan ja päätti, että hän selviytyisi panttivankeudesta ehjin nahoin. Myös partion parissa vietetyt vuoden osoittautuivat Vahasen mukaan korvaamattomiksi.

− Kädentaidoista oli niissä oloissa paljon hyötyä. Partio on paras johtajakoulutus. Olen ammentanut partiosta taitoja yritysmaailmassa. Esimerkiksi henkilöstöjohtamisessa työntekijöiden huomioon ottaminen on erittäin tärkeää.

Vahanen esti kanssaeläjän itsemurhan

Partiossa Vahanen huomasi, että ongelmat ja konfliktit kannattaa ratkaista neuvotteluteitse. Sissijohtajien kanssa Vahanen keskusteli välillä panttivankien oloista. Muiden kohtalotovereiden auttamisessa hyvä keskustelutaito oli korvaamaton väline.

− Eräs päätti päättää päivänsä ja juoksi veitsen kanssa metsään. Juoksin hänet kiinni ja juttelin hänen kanssaan pitkään. Lopulta hän luopui ajatuksesta. Kolmen vuoden jälkeen hän kiitti minua. Aikaisemmin hän ei ollut pystynyt siihen.

Vahanen otti roolinsa vastaan, koska yhteisöstä ei noussut esiin ketään muuta "johtohahmoa".

− En ole karttanut vastuuta, jos näen, että voin auttaa, teen sen. Jokaisella oli panttivankien yhteisössä oma roolinsa.

Vapautuksen vuosipäiväjuhlia Fräntin kanssa

Arkielämässä työ näytteli ja näyttelee edelleen suurta roolia Vahasen arjessa. Vapauttamispäivänä tehdyssä televisiohaastattelussa Vahasen sisko totesi veljensä kirjoittaneen kirjeissään kaipaavan kovasti takaisin töihin.

− Työssä pääsee kasvamaan ja käyttämään luovuutta. Se on suuri inspiraation lähde. Tuntuu, että olen puhkeamassa kukkaan.

Kiireinen idänkaupan mies ehtii nähdä silloin tällöin myös kohtalotoveriaan Seppo Fräntiä.

− Korkkaamme samppanjapullon vapautuksen vuosipäivän kunniaksi, jos muistamme.

Vaikka kaksikon sukellusreissu venähtikin kaikkiaan 140-päiväiseksi, matkailua Vahanen ei ole jättänyt. Seuraavan parin vuoden sisällä tiedossa on moottoripyöräreissu Alaskasta Tulimaahan.

− Pitää toteuttaa elämänsä haaveet. Sitä olen työntekijöillenikin sanonut.

Lue myös:

    Uusimmat