Suomi, 2014. Ohjaus: Timo Koivusalo. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Timo Koivusalo. Kuvaus: Pertti Mutanen: Leikkaus: Jyrki Luukko, Timo Koivusalo. Musiikki: Esa Nieminen. Tuotanto: Timo Koivusalo. Pääosissa: Samuel Shipway, Sinna Paatso, Vesa Vierikko, Minttu Mustakallio, Riitta Havukainen. Kesto: 80 min. Levittäjä: Walt Disney.
Risto Räppääjä on Sinikka ja Tiina Nopolan luoman kirjasarjan päähenkilö. Risto-poika (Samuel Shipway) asuu Rauha-tätinsä (Minttu Mustakallio) kanssa; hän räppäilee, beatboxailee ja hengailee mielellään parhaan kaverinsa Nelli Nuudelipään (Sinna Paatso) kanssa. Tässä neljännessä Räppääjä-elokuvassa Rauha on saanut päähänsä, että Risto tarvitsee elämäänsä luotettavan isähahmon. Alkaa roolimallien metsästys lehti-ilmoituksella. Risto ja naapurin Lennart (Vesa Vierikko) eivät ole ideasta lainkaan innoissaan. Lennart on nimittäin ihastunut Rauhaan, vaikka ei uskallakaan avautua tunteistaan.
Elokuva on paljolti Vesa Vierikon show. Vierikko muuttaa itsensä pizza-sanastoa suoltavasta italialaisesta suomalaiseksi merimieheksi, muuntautuu jossain välissä naiseksikin ja jälleen takaisin alkuperäiseksi Lennartiksi. Hän kehittää niin monta roolihenkilöä, että alkaa itsekin olla pyörällä päästään, kun eri hahmoja kaivataan paikalle samaan aikaan. Kaiken kukkuraksi hän saa Elvi-tädinkin (Riitta Havukainen) pihkaantumaan itseensä, tai siis yhteen roolihahmoistaan. Asujen ja peruukkien vaihdosta tulee aina vain rivakampaa, väärinkäsitykset lisääntyvät ja asiat menevät yhä pahemmin sotkuun. Aikuiset ovat tarinassa hölmöjä ja lapset neuvokkaita - tämähän on lastenelokuvissa hyväksi havaittu resepti.
Kerronnan rytmi on notkeampi kuin Timo Koivusalon aiemmissa elokuvissa. Tarina soljuu eteenpäin sen sijaan, että esitettäisiin peräkkäin irrallisen oloisia kohtauksia. Esa Niemisen säveltämä musiikki ei ole yhtä vetävää kuin Iiro Rantalan, mutta kappaleissa tunnelmat ovat kohdallaan. Kesäinen Naantali on viehättävä, lavastuksessa ja puvustuksessa jatkuu aiemmista elokuvista tuttu kirkkaiden värien maailma.
Aikuisnäyttelijöiden poppoo, Vierikko, Minttu Mustakallio ja Riitta Havukainen, tekevät kelpoa komediaa, mutta eivät yllä Juha Mujeen ja Ulla Tapanisen nautinnollisen komiikan tasolle. Viileään Venlaan verrattuna uudet lapsinäyttelijät ovat persoonaltaan vaisumpia.
On joka tapauksessa raikasta, että neljännen elokuvan myötä valtaosa tekijäjoukosta vaihtui - tuttuja hahmoja ja teemoja on virkistävää tarkastella uusin silmin. Lapsinäyttelijöiden vaihtumiseen on jo totuttu, sillä lapsethan kasvavat nopeasti ulos roolihenkilöidensä raameista, vaikka saduissa lapsuus voi jatkua ikuisesti.
Teksti: Minna Karila