Remontti-Reiskan kotikäynti: ikkunoiden tiivistys

Mutta vanhaakin voi ja useimmiten kannattaa parantaa. Ikkunat olivat kunnossa, mutta tiivisteet repsottivat vähän sieltä ja täältä. Varsin rumaa lämmönhukasta puhumattakaan. Ulkolasin sisäpinta tosin oli aika ajoin huurtunut; syynä saattaa olla hyvinkin se, että sen puolella tiivisteet pitivät paremmin. Sisältä ikkunoiden väliin pääsevän kostean ilmanhan on päästävä pois, muuten lasi huurtuu vääjäämättä.

Tässä tapauksessa työ kävi helpoiten siten, että Reiska nosteli puitteet laseineen keittiön pöydälle elettiinhän vielä lämmintä vuodenaikaa. Emännän hankkima tiiviste oli tarrakiinnittyvää kuten entinenkin. Ensimmäiseksi vanhat nauhat revittiin käsin irti ja sen jälkeen tarran ja liiman jäämät poistettiin huolellisesti. Pikkuisesta raspista on iloa tämmöisessä tapauksessa; loppuputsauksen voi hoitaa asetonilla. Sen kanssa on kylläkin oltava tarkkana, sillä puitteiden maalaukseen käytetystä maalista riipuen se saattaa puhdistaa paikat liiankin puhtaaksi... Kannattaa kokeilla ensin. Maalipinta ei saa vaurioitua ei myöskään raspia käytettäessä.

Tiivistenauhoja on monenlaisia. Tiiviimpiin puitteisiin kannattaa käyttää litteää nauhaa, väljempiin on erilaisia D- tai P-profiililla tehtyjä paksumpia nauhoja. Ammattilainen käyttää naihan leikkaamiseen erityisiä saksia, mutta maallikko selviää mainiosti tavallisillakin. Mattoveitsihän on myös tunnetusti moneen paikkaan soveltuva yleistyökalu.

Kun tehdään hyvin, leikataan nauhan päät nurkissa viistoon toisiaan vasten tavallaan siis jiiriin. Ulkopuitteen ylä- ja alareunaan jätetään tuommoiset kymmenen sentin nauhattomat kohdat huurtumisen estämiseksi. Näin ilma pääsee kiertämään lasien välissä ja kosteus poistumaan sen mukana.

Käytetyn nauhan paksuudesta johtuen saranoita joudutaan ehkä vielä hiukan säätämään.