Kaunis saa huomiota, suosiota, katseita, rakkautta. Kaunis saa parempaa palkkaakin ja ovet – jos eivät aukea ihan itsestään, niin ainakin helposti. Olenko tarpeeksi kaunis? Tarpeeksi kaunis mihin? No juuri niin kaunis, että saan huomiota, suosiota. Ja ennen kaikkea rakkautta. Sitähän kauniille on luvassa, eikö niin?
Kun on tutkittu parinvalintaa, kauneus ja komeus on määritelty niiden ihmisten ominaisuuksiksi, joiden kasvot ja kehot ovat erityisen symmetriset. Symmetria koetaan turvalliseksi, puoleensavetäväksi ja seksikkääksi.
Symmetrinen nainen huokuu hedelmällisyyttä, mies puolestaan hyviä geenejä. Liian symmetrinenkään ei parane olla, suosituimmat kasvot ovat keskimääräisen symmetriset, mutta eivät liian. Tarvitaan myös särmää. Näin siis kertoo eräs tutkimus. Mutta entä kokemus?
”Kaunista on se, mitä on kiva katsoa”
Jos meistä vain kauneimmilla, eli kunkin ajan kauneusihanteen mukaisilla olisi yksinoikeus rakkauteen, olisi tässä maailmassa kovin monta yksinäistä. Onneksi olemme moniulotteisia, kaikki eivät pidä samaa kauniina.
– Minulle kauneus on hyvää energiaa, eli sitä mikä tulee luonnosta ja luontevasti. Siis aurinkoinen, energinen ihminen on minusta kaunis. Ympäröivä yhteiskunta ei ole onnistunut muokkaamaan minun kauneuskäsitystäni, vaikka paljon aivopesua ja yritystä onkin tarjolla, kertoo Tiina, 42v.
Tiina kuvailee, kuinka se, mitä hän itse pitää kauniina, on iän mukana jäsentynyt ja tarkentunut.
– Itse olen hyvännäköinen, kun olen puhdas, on kivat vaatteet päällä ja tukka hyvin. En käytä nykyisin meikkiä, joskus käytin, mutta se ei ollut minua. Kulmakarvat saatan muotoilla, se riittää. Kai joku voisi sanoa, että olen luonnollinen. Itsestäni en käytä sanaa kaunis, se ei jotenkin sovi minulle. Olen minä.
Kauneutta voi Tiinan mukaan olla monenlaista.
– Nainen on minusta kauneimmillaan, kun hänestä löytyy persoonallisuutta, itsetuntoa ja omaa tyyliä. Ja rohkeutta kulkea omia teitään. Meikillä ei ole näiden kanssa mitään tekemistä. Jos ajattelen naisia, jotka ovat julkisuudessa, niin silloin minusta vaikka Catherine Deneuve tai Eva Dahlgren ovat kauniita. Tai sitten urheilijanaiset, joilla on treenatut kropat ja iloiset kasvot.
Tiinan mielestä mieskin voi olla kaunis. Vaikka meikattuna, jos se miehelle sopii. Ville Valolle se sopii, samoin Jonne Aaronille.
– Minulle on kaunista se, mitä on kiva katsoa, sukupuolesta riippumatta.
Esteetikko palvoo kauneutta
Carinaakaan, 37, ei tutkimusten suitsuttama kasvojen ja kehojen symmetria kiinnosta.
– Minua kiehtoo rosoisuus, epäharmonia ja särmikkyys. Niin miehissä kuin naisissakin. Etsin kauneutta koko ajan ympäristöstä, ja näen sitä arkisissa asioissa. Ahdas, perinteenmukainen kauneuskäsitys ei minua kiinnosta, täydellisyys ja siihen pyrkiminen on minusta äärimmäisen tylsää.
Carina kertoo, että hänen kauneuskäsitystään on eniten muovannut Hanoi Rocks, jonka dekadentti glamour räjäytti 12-vuotiaan tytön tajunnan: sotkuisiksi tupeeratut hiukset, mustalla kajalilla rajatut silmät, rannerengasröykkiöt, verenpunaiset ruusutatuoinnit, kahisevat käärmeennahkahousut ja sifonkihuivit. Tätä samaa Carina odottaa mieheltä tänäänkin, komeat miehet ovat hänestä auttamattoman tylsiä.
– Minusta kaunis nainen tai mies on sellainen ihminen, joka on löytänyt tyylinsä, uskaltaa olla oma itsensä, eikä piittaa pintatrendeistä. Toisaalta, kun itse lähden ulos, otan käyttöön koko arsenaalin. Meikkaan näyttävästi ja tupsuttelen vielä hajuvettä ja kimalletta päälle. En voisi kuvitellakaan lähteväni baariin farkuissa ja tennareissa, vaan pukeudun aina hameeseen ja vetäisen jalkaan 10 sentin korkokengät.
Luonnollisuus on kuitenkin myös Carinan mieleen.
– Voin kulkea halutessani myös ilman meikkiä, en tarvitse enää suojanaamiota kuten nuorempana. Meikittömät, paljaat kasvot voivat olla kiinnostavat.
Carinan mielestä nainen on kauneimmillaan yli 40-vuotiaana. Silloin vasta luonne, karisma, äly, eletty elämä ja persoonallisuus näkyvät ihmisen kasvoilla.
Siihen, miten kauneudella saa rakkautta, vai saako ollenkaan, eivät Tiina ja Carina ota kantaa. Se taitaa olla kirjoittajan oma näkemys kauneudesta.
Teksti: Päivi Lappalainen