Salmon Fishing in the Yemen, USA 2011. Ohjaus: Lasse Hallström. Käsikirjoitus: Simon Beaufoy, Paul Tordayn romaanin pohjalta. Tuotanto: Paul Webster. Kuvaus: Terry Stacey. Leikkaus: Lisa Gunning. Pääosissa: Ewan McGregor, Emily Blunt, Kristin Scott Thomas, Amr Waked, Catherine Steadman. Kesto: 107 min.
Mitä syntyy, kun sotketaan tiukkapipobrittien romanttiset kiekurat, Lähi-idän sotapolitiikka, eksoottisten sheikkien fantasiat ja lohet? Paul Tordayn vuonna 2007 ilmestyneessä romaanissa Salmon Fishing in the Yemen saattoi vielä olla jotain tolkkua, mutta Lasse Hallströmin ohjaus on kerrassaan sotkuinen lohisoppa. Onneksi näyttelijät ovat huippuja.
Parhaimmillaan ruotsalaissyntyinen Hallström on luonut sellaisia helmiä kuin Elämäni koirana (1985) ja Gilbert Grape (1993). Nytkin kyseessä on lämminhenkinen draamakomedia, jossa ihmiset voittavat itsensä ja oppivat toisiltaan elämästä. Mutta tarinankuljetus jumittaa kuin viehe kaislikossa. Siitäkin huolimatta, että käsikirjoituksesta vastaa muun muassa Full Monty -menestyksen kirjoittaja Simon Beaufoy.
Kun jemeniläisen sheikin edustaja Harriet Chetwode-Talbot (Emily Blunt) lähestyy peribrittiläistä kalastusasiantuntijaa Fred Jonesia (Ewan McGregor) suunnitelmanaan istuttaa Jemenin jokiin lohia urheilukalastusta varten, mies pitää ajatusta hulluna. Skotlannissa kalasteleva miljonäärisheikki Muhammed (Amr Waked) kuitenkin uskoo kalastuksen luovan yhteyden ihmisen ja luonnon välille.
Pääministerin riuska lehdistövastaava Bridget Maxwell (Kristin Scott Thomas) haluaa kääntää idean poliittiseksi PR-kampanjaksi, ja pian Fred ja Harriet löytävät itsensä jemeniläisestä erämaasta keskeltä mahdotonta projektia. Skeptisyyttä vastassa on hengellinen usko ja tietenkin hiljalleen heräävä lempi.
Afganistanin sodan tuo kuvioon Harrietin soltturakas, joka on ”kadonnut taistelussa”. Hahmo esitellään pikaisesti ja sitten hukataan, eikä pointti oikein avaudu.
Kuten elokuvan alkuperäinen nimi vihjaa, ollaan monessa mielessä kuin kalat kuivalla maalla. Katsojakin kaipaa happea monien ainesten puristuksessa, ja hetkittäin elokuva lipsahtaa lapsekkaan Disney-seikkailun tyyliin. Tahatonta komiikkaa edustaa komea sheikki, joka lohestaa rukousnauhojaan hiplaten ja terroristeja väistellen. Ilkiöt torjutaan tietenkin pitkällä siimalla.