Suomi 2003. Ohjaus: Tapio Piirainen. Käsikirjoitus: Harri Nykänen ja Tapio Piirainen. Tuotanto: Claes Olsson ja Anu Pallas. Kuvaus: Timo Heinänen. Leikkaus: Kauko Lindfors. Pääosissa: Kai Lehtinen, Mari Rantasila, Oiva Lohtander, Juha Muje, Kirsti Väänänen, Pekka Huotari. Kesto: 125 min.
Yksinäinen ratsastaja on palannut. Tapio Piiraisen ja Harri Nykäsen luomaan Raidiin tutustuttiin ensin TV1:n menestyssarjan muodossa, ja Piiraisen ohjaamassa pitkässä draamassa suomalainen rikoselokuva tekee komean paluun. Komean ainakin ulkoisesti - sisällöstä kun löytyy myös heikot lenkkinsä. Claes Olssonin tuottaman leffan nimiosassa nähdään tutusti Kai Lehtinen, poliisikomisario Janssonina Oiva Lohtander ja Raidin naisystävänä Tarjana Mari Rantasila.
Kun kovaotteinen oikeudenjakaja Raid palaa kahden vuoden reissuiltaan takaisin Suomeen, häntä odottaa karmea tieto: globalisaatiota vastustavan Uusi Voima -lehden toimitus on palanut maan tasalle mukanaan kolme työntekijää, ja myös tyttöystävä Tarja toimi siellä. Sureva sankarimme alkaa tehdä tuhopoltosta omia tutkimuksiaan, samoin tarkkavainuinen komisario Jansson. Kumpikaan ei usko julkaistuun tietoon uusnatsien syyllisyydestä, vaan tekijöiden jäljet johtavat paljon korkeammalle tasolle.
Työteliäät poliisit Huusko (Pekka Huotari) ja Susisaari (Kirsti Väänänen) joutuvat tiukan paikan eteen, kun soppa alkaa toden teolla kiehua. Mukaan sekoittuvat Maailmanpankin vastaisessa mielenosoituksessa murhattu nuori nainen, suurieleinen seurapiirijulkkis-kreivi sekä ylikansallisen yhtiön omistava liikemies. Entä kuka on salaperäinen ranskalaistappaja, joka polttaa Gitanes-savukkeita ja käyttää erikoista käärmesolkea?
Sarjasta tuttu eloisa henkilögalleria tavataan myös elokuvassa: jalkapalloa maanisesti potkiva urbaanihullu, takapuoltaan vaaliva Perse-Arska, pornokaupan pahasti juoppoutunut omistaja Sundman (Juha Muje) ja Ratsumiehenä tunnettu hapsutakkinen rekkakuski (Markku Maalismaa) liittyvät kaikki osaltaan arvoitukseen. Myös suomalaisyleisöön niin tehokkaasti purrut tyyli on tallella: elokuva pulppuaa nasevia one-linereita, merkitseviä hiljaisuuksia ja tiukasti pullotettua tuskaa. Tässä maailmassa kaveria ei vasikoida, eikä armoa tunneta. Kaksintaistelu pyssyillä western-tyyliin kuuluu asiaan.