Saksankurjenmiekka kukkii oikein kauniin sinisin kukkaisin. Se on hauskan näköinen myös ennen ja jälkeen kukinnan komean, miekkamaisen lehtensä takia.
Niinikään lehtimuotojensa takia sopivat erityisen hyvin yhteen tarhakurjenpolvi ja jättipoimulehti (Alchemilla Mollis). Sopivana kesänä ne voivat jopa kukkiakin samaan aikaan, mikä on todella hieno näky!
Teresanruusu (Rosa Teresa) on viehättävä perennojen joukossa. Vähän varjoisampaan paikkaan tulee pari erilaista kuunliljaa (Hosta spp.) ja niiden seuraksi saniaisia (kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris). Nurkkaan puolestaan istutetaan pilarituijat (Thuja occidentalis Smaragd), joista saadaan myöhemmin leikattua havuaita. Aluksi ne saavat kasvaa rauhassa ja tasaiseksi leikkaaminen aletaan vasta sitten, kun ne ovat saavuttaneet sopivaksi katsotun korkeuden.
Pergolaseinämälle istutetaan villiviinit – imukärhö - ja säleikkövilliviini – jotka aikanaan muodostavat tiiviin, vihreän seinän. Aitaa jatketaan purppuraheisiangervolla (Physogarpus opulifolius Diablo). Aidanteelle kaivetaan istutusoja kuoppien sijaan.
Sepelialueelle istutetaan tuiviot (Microbiota decussata), jotka ovat oikein hyvät maanpeitekasvit sekä aurinkoisille että varjoisille paikoille, sekä muutama pensashanhikki (Potentilla). Sinne sijoitetaan myös rohto- ja pilarikataja.
Yrttitarhaan valitaan salviaa, persiljaa, punaista basilikaa sekä piparminttua. Piparmintut leviävät juurillaan, mikä ei välttämättä ole aina hyvä asia. Sitä voi estää juurimatolla tai istuttaa taimi riittävän isoon ruukkuun, joka upotetaan kokonaan maahan. Halutessaan ruukun voi nostaa ylös, jakaa kasvit ja laittaa takaisin maahan.
Puut
Pihan kunniapaikalle, kulmaan istutetaan omenapuu. Se on vartettu kääpiöivään perusrunkoon: piha on pieni eikä tämä kasva yhtä hallitsevaksi ja paljon leikkausta vaativaksi kuin tavallinen omenapuu, mutta samalla siinä on kuitenkin ihan oikean, ison puun tuntu. Vieläkin pienempiä omenapuita haluavalle on olemassa ballerinaomenapuita.
Puut on hyvä tukea istutettaessa, jottei niistä tule isoina vinoja ja ikävän näköisiä. Tukikepit lyödään maahan yleensä ennen kuin puuntaimi laitetaan kuoppaan. Sitomiseen käytetään sopivaa, joustavaa materiaalia: tällä kertaa emäntä luopui juhlasukkahousuistaan puuntaimen hyväksi. On tähän toki olemassa erityistä tervanaruakin.
Koska kepit ovat varsin lyhyet, ne on aika ajoin vaihdettava isommiksi. Samoin on pidettävä huoli siitä, ettei sidos purista runkoa liikaa. Kääpiöivien lajikkeiden kohdalla tukipuita kannattaa pitää hiukan pidempäänkin, koska niiden juuret ovat melko matalat.
Kukoistava puutarha uuteen paritaloon
(Pioni 26.5.2006)