Jos jokainen päivä töissä puuduttaa ja turhauttaa, kyseessä voi olla boreout. Tylsyydestä töissä kuitenkin puhutaan vain vähän. Loppuun palamisen kaltaisesti myös "loppuun tylsistyminen" aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää.
Aina, kun tylsistymisestä töissä puhutaan mediassa, tutkija ja apulaisprofessori Lotta Harju alkaa saada sähköpostia.
– Aika sitkeässä on se ajatus, että jos töissä on tylsää, on itsestä kiinni löytää tekemistä. Siinä on myös aika vahva laiskuuden stigma. Tylsyyden valittaminen on tabu, jota ei oikein ymmärretä, hän kuvailee.
Jos jokainen päivä töissä puuduttaa ja turhauttaa, kyseessä voi olla boreout. Boreout on monille tutumman burnoutin kaukainen sukulainen, jossa oireet ovat yllättävän samankaltaisia kuin loppuun palamisessa.
Harju itsekin on herkästi tylsistyvää sorttia, mikäli tekeminen ei vaikuta hyödylliseltä. Tutkimusprojektien parissa kuluu helposti tuntikausia kuin siivillä, mutta jos samat tunnit pitäisi käyttää hyödyttömältä tuntuvassa palaverissa, se alkaa helposti puuduttaa.
Harju on tutkinut boreoutia jo vuosia. Siitä, miten yleistä se on, on vaikeaa antaa arviota.
– Yleisempää se on kuin ajatellaan, ja siihen on monta syytä. Siitä ei juurikaan puhuta, se on vähän tabu. Ihmiset eivät hirveästi huutele, jos töissä on tylsää, Harju kuvailee.
Lue myös: Onko työpäiväsi täynnä tällaisia asioita? Katastrofi aivojen terveydelle: "Elimistössä on jatkuvasti käynnissä stressireaktio"
"Ajatellaan, ettei tänä päivänä kenelläkään ole aika tylsistyä"
Ihmisillä tuppaa olemaan piinallisen pinttynyt mielleyhtymä tylsyydestä: se tarkoittaa, ettei ole tarpeeksi tekemistä. Vaikka töiden puute toki voi puuduttaa, se ei ole boreoutin ainoa syy, Harju huomauttaa.
– Kenellä tämän päivän työelämässä olisi liian vähän tekemistä? Useimmilla on ihan päinvastainen ongelma. Ajatellaan, ettei tänä päivänä kenelläkään ole aika tylsistyä. Se vääristää ajattelua boreoutista, Harju kuvaa.
Hyvinvointi ja pahoinvointi työpaikalla eivät ole yksiselitteisiä asioita. Tehtävien määrän lisäksi vaikuttaa niiden laatu: vaikka tehtävää olisi paljon, se ei ilahduta, jos tekeminen on yksitoikkoista ja tuntuu tyhjänpäiväiseltä. Toisaalta työt voivat jakautua epätasaisesti niin, että yhdellä työtä on liikaa, toisella taas tuskin lainkaan.
– Silloin on kyse työn epätasaisesta jakautumisesta työpaikalla, huonosta työn organisoinnista. Tämäkin syy olisi hyvä tunnistaa, koska siitä kärsivät niin ne työntekijät, joilla on liikaa työtä, kuin nekin, joilla on liian vähän, Harju kuvaa.
– Se, ettei ole loppuun palamisen partaalla, ei tarkoita, että pääsisi käyttämään kaikkea kapasiteettiaan, tai olisi erityisen hyvinvoiva tai motivoitunut. Tässä on sellaisia harmaan sävyjä.
Tylsyydestä töissä kuitenkin puhutaan virallisissa yhteyksissä vähän ja siitä tehdyt tutkimukset ovat harvassa. Silti arkipuheessa ja työpaikan vitseissä tylsyys elää vahvaa, omaa elämäänsä – on puuduttavia palavereja, kuivahkoja tehtäviä, nihkeä pomo ja ankeita istumisia koulutuksissa, vaikka tärkeämpääkin työtä olisi tekemättä.
Lue myös: Psykologi varoittaa: Nämä kolme seikkaa kertovat lähestyvästä burnoutista
Ongelma ei ole tehtävien puute: "Tuntuuko siltä, että tekemisessä on jokin pointti?"
Ihminen tylsistyy, jos ei pääse tekemään työtä, joka tuntuu järkevältä, haastavalta tai mielekkäältä. Boreoutin syy ei suoranaisesti piile älykkyydessä; tylsistyminen ei aina tarkoita, että ihminen olisi "liian fiksu" nykyiseen työhönsä.
– Erilaisia kykyjä, kuten älykkyyttä, pitäisi päästä käyttämään. Vaikeaa toki on löytää täydellisiä töitä, jossa kaikki vaatimukset vastaisivat omia kykyjä. Mutta kyllä siihen voi pyrkiä, että löytäisi roolin tai tehtäviä, jotka sopivasti haastavat, tuntuvat järkeviltä, joissa pääsee käyttämään omaa osaamistaan ja kapasiteettiaan, Harju pohtii.
Moni kuitenkin näkee tylsistymisen yksinkertaisesti töiden puutteena: jos paperihommissa uisi ikeniään myöten, ei ehtisi tulla tylsää! Harjun mukaan ajatus on virheellinen, sillä usein ongelma ei ole tehtävien puute, vaan se, että työ ei tunnu "järkevältä".
– Tuntuuko siltä, että tekemisessä on jokin pointti? Kyllähän varsinkin älykkäät, koulutetut ihmiset, ihmiset, jotka panostavat omaan osaamiseensa, yleensä odottavat, että osaamista pääsisi myös käyttämään. Jos se ei toteudu, se antaa pohjan tylsistymisen kokemukselle.
Lue myös: WHO varoittaa tappavan pitkien työviikkojen yleistymisestä – tällainen on tyypillinen uhri
Toisaalta myös talonrakentaja tai maanmittaaja voi kärsiä boreoutista. Tutkimustyössään Harju itsekin on yllättynyt siitä, miten monialainen ongelma on: myös luovaa unelmatyötään tekevä taiteilija tai näyttelijä voi leipääntyä.
– Yksi mielleyhtymistä on, että boreoutissa kyse on nimenomaan työstä, jossa ei ole tekemistä: on vaikkapa vartija, joka joutuu vain istumaan pöydän takana, tai kaupan kassa, jolla ei välillä ole lainkaan asiakkaita, Pitää toki paikkansa, että näissäkin töissä voi tylsistyä, mutta kyllä monenlaisissa töissä tylsistytään. Myös sellaisissa, joissa on tosi paljon työtä. Ehkä jopa ennen kaikkea siellä, koska työstä tulee yksitoikkoista, jos joutuu vain ikään kuin latomaan tehtäviä liukuhihnalta.
Se, mikä on mielekästä ja haastavaa yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Tärkeintä olisi pohtia, sopiiko työ haasteiltaan ja vaatimuksiltaan tekijälle.
Katso myös: Mitä tarkoittaa burnout – miten se oireilee? Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
"Siitä on tehty yksilön oma ongelma"
Moni tietää jo, että liiallinen stressi, kiire ja haastavuus voivat johtaa burnoutiin. Sen oireet ovat yllättävän samanlaisia kuin boreoutissa. Loppuun palamisen kaltaisesti myös "loppuun tylsistyminen" aiheuttaa syyllisyyttä ja häpeää.
– Boreout aiheuttaa syyllisyyttä varsinkin sellaisissa töissä, joissa ei niin sanotusti pitäisi olla tylsää. Se on tietynlainen tabu työelämässä. Tähän liittyy myös ajatus siitä, että jos tylsistyminen johtuu siitä, ettei ole mielekästä tekemistä, niin sitähän pitäisi sitten itse löytää. Siitä on tehty yksilön oma ongelma: jos on tekemisen puutetta, tekemistä pitäisi vain mennä etsimään, vaikka se ei useinkaan työpaikalla näin toimi.
Jos tylsyyden kokemuksesta mainitsee pomolleen, riskinä on ymmärryksen sijaan saada lisää samoja puuduttavia ja turruttavia työtehtäviä.
Lisäksi moni edelleen ajattelee, että työn itsessään pitäisi olla itseisarvo, palkinto, josta ihminen saa tyydytyksensä, tai edes palkkasekkinsä: Olisit nyt kiitollinen, että on edes töitä! Ei ennen kellään ollut töissä tylsää!
– Ihminen usein työpaikalla pitää tällaiset tylsistymisen tuntemukset itsellään. Ihmiset häpeävät: tuntuu, että kaikilla muilla on hirveä kiire ja kauheasti kaikkea. Meillä on hirveän yksilökeskeinen ajatus, jonka mukaan työstä pitäisi saada merkityksellisyyden kokemusta, päästä saavuttamaan asioita ja sitten mainostamaan Linkedinissä, kuinka hienosti meillä menee ja kuinka ylpeä on siitä ja tästä saavutuksesta, Harju kuvailee.
Lue myös: Burnout voi johtaa henkeä salakavalasti uhkaavaan tilaan – tutkija selittää, miksi uupumus vahingoittaa sydäntä
Hehkuttavat päivitykset brainstormauksista, klousauksista, tiimihengestä ja liideistä kertovat lukijalle, millaista työelämän kuuluisi olla ja miten se kuuluisi kokea. Jos työ ei olekaan intohimon lähde, jolle haluaa antaa 12 tuntia päivästään, joutuu onnistujien kukoistavan joukon ulkopuolelle.
– Toki kukoistaminen töissä on mahtavaa niille, jotka kokevat, että työ on parasta ja antaa paljon. Niin se voi tehdäkin. Niille, joka eivät siihen ole päässeet, se voi kuitenkin korostaa epäonnistumisen kokemusta, Harju huomauttaa.
– Sellainen leipääntymisen kokemus ei oikein istu tuollaiseen ideaaliin, mitä työn pitäisi meille olla. Se on vähän epäonnistuminen, varsinkin koulutetuille ihmisille ja ihmisille, joilla on odotuksia työtä kohtaan.
Katso myös: Onko sinulla boreout? Näin se näkyy töissäsi! Juttu jatkuu videon alla.
7:39
Osa aloista kroonisesti ongelmissa: "Ongelma ei ole niinkään työ, vaan työn olosuhteet"
Toki boreoutin syynä voi olla myös ala: moni voi kuin huomaamattaan ajautua ammattiin, joka ei olekaan lopulta kiinnostava. Silloin tilanteen ratkaisee alanvaihto. Hankalammaksi ongelma muuttuu, jos ala on oikea, mutta työpaikalla vallitsee alituinen härdelli, huono organisointi tai epäkunnioittava käytös.
– Silloin ongelma ei ole niinkään työ, vaan työn olosuhteet. Vaikka olisi oikealla alalla, todella tykkää työstään ja haluaisi sitä tehdä, työ on niin huonosti organisoitua tai aliresursoitua, että sitä ei pääse tekemään tavalla, joka olisi itselle hyvä ja merkityksellinen, Harju kuvailee.
Lue myös: Miksi tavoittelemme kympin tulosta, kun seiskakin riittäisi? Juha kehottaa olemaan vähemmän kunnianhimoinen: "Että ei myöhemmin tarvitsisi katua, vaan ehtisi elääkin"
Osa aloista on suorastaan kroonisesti aliresursoituja. Sille työntekijä itse ei voi paljoakaan; vaikka marssisi pomon huoneeseen vaatimaan lisäkäsiä, niitä ei luultavasti tule. Harjun tutkimuksessa esimerkiksi hoito- ja opetusalan työntekijät kokivat olevansa oikealla alalla, mutta kärsivät silti leipääntymisen kokemuksesta.
– Ihmiset kokivat vahvaa kutsumusta, mutta resurssien puute ajoi yleensä siihen, että itse hoito-, opetus- tai ohjaustyö jäi taka-alalle kaiken muun hälinän joukossa. Ajan saatossa leipäännyttää, kun ei pääse tekemään sitä arvokkaana pitämäänsä tehtävää oikeasti niin hyvin kuin haluaisi tai pystyisi. Siihen yksilön on vaikea vaikuttaa, Harju sanoo.
Esimerkiksi tietotyössä ihmisellä voi olla oikeus muokata omaa rooliaan ja esimerkiksi päättää vapaasti, missä ja mihin aikaan tekee työtä. Toista on ammateissa tai rooleissa, joissa kaikki on niin sanotusti muiden käsissä.
– Jos ihminen on hoito- tai opetustyössä aliresursoituna, en menisi sanomaan, että tuunaa vähän työtäsi ja ala ajatella positiivisesti. Se olisi irvokasta. Pitää ymmärtää, mikä on leipäännyttävä tekijä, mitä sille voisi tehdä ja kuka sen voisi tehdä.
Lue myös: "Kun kollega loukkaantui, hän verhoili sen vitsailuksi" – millaista ihmistä pidetään hankalana työelämässä?
"Monilla ihmisillä nykyäänkin intressit ja intohimon kohteet ovat työn ulkopuolella"
Toisinaan ihminen rutinoituu. Silloin työ ei erityisesti haasta, muttei välttämättä leipäännytäkään. Kaavoihinsa kangistunut voi jurnuttaa samassa työssä pitkäänkin, mutta myös pyytää uusia tehtäviä tylsyyttä rikkoakseen.
Harvassa kuitenkin enää ovat vanhemman sukupolven tavanomaisina pitämät 40 vuoden urat samassa työpaikassa. Toisaalta työhön on myös ennen suhtauduttu eri tavalla: pitkä ura on ollut normi, eikä ammattia ole pidetty oman persoonan jatkeena tai kukoistuksen välineenä.
– Monilla ihmisillä nykyäänkin intressit ja intohimon kohteet ovat työn ulkopuolella. Se on ihan ok. Työ on heille asia, jota tehdään elääkseen. Sekään ei tarkoita, etteikö työ voisi olla mielekästä. Ihan perusasiat, kuten hyvät työkaverit ja hyvä meininki työpaikalla ja se, että ihmisiä kohdellaan reilusti, arvostetaan ja hän saa tehdä työtä itselle sopivalla tavalla, ovat voimakkaita työn mielekkyyden ylläpitäjiä. Ne ovat isoja asioita: työpaikalle on kiva mennä ja siellä on kiva olla, Harju sanoo.
– Vaikkei aina pääsisi käyttämään kaikkea kapasiteettiaan, silti työ voi olla mielekästä. Kun töissä on ihan kivaa, se torjuu kroonista tylsistymisen kokemusta.
Lue myös: Tunnistatko itsesi? Aivojen palohälytys vaanii työikäisiä – "Kyllä omasta muistista kannattaa olla huolissaan"
Katso myös: Liika kunnianhimo onkin pahasta, uskoo Juha – älä yritä aina tehdä parastasi:
3:45