Korkean toimintakyvyn masentuneisuudessa ihminen saa paljon aikaan, mutta mikään ei tunnu miltään. Ihminen voi sairastaa masennusta jopa tietämättään.
Kulkeeko arkesi tehokkaasti eteenpäin, mutta mikään ei tunnu miltään? Saatko töissä aikaan projektin jos toisenkin, muttet oikeastaan koe iloa saavutuksistasi? Kyseessä voi olla korkean toimintakyvyn masentuneisuus.
Kun toimintakyky ei katoakaan
Korkean toimintakyvyn masentuneisuus ei ole varsinainen diagnoosi. Enemmänkin se on ilmiö, joka laajentaa kuvaa masennuksesta ja siitä, millainen ihminen voi olla masentunut. Ilmiöstä käytetään myös nimeä "high functioning" -masentuneisuus.
– Niin sanotussa korkean toimintakyvyn tilanteessa toimintakyky ei käyttäydykään samalla lailla kuin tyypillisessä masennuksessa. Vakavuusaste toki vaikuttaa: mitä vakavampi masennus, sen enemmän se tyypillisessä masennustilanteessa vaikuttaa toimintakykyyn, psykologi ja psykoterapeutti Aino Kohtala Terveystalolta kuvailee.
Korkean toimintakyvyn masentuneisuudessa ihminen saa paljon aikaan, mutta mikään ei tunnu miltään. Oireet ovat osin samoja kuin "perinteisessä" masennuksessa: ilon tunteet katoavat, mieliala on matala. Mikään ei jaksa kiinnostaa ja jos jaksaakin, mielihyvää tekemisestä ei saa.
Lue myös: Tinna Henriikka ravistelee yksinhuoltajuuteen, mielenterveyteen ja ulkonäköön liittyviä tabuja: "Haluan näyttää pyykkikasat Ikea-kasseissa"
"Ihmisiä, jotka vaikuttavat masentuneilta, mutta arki kuitenkin sujuu"
Eivät kaikki aktiiviset ihmiset tietenkään ole masentuneita. Vaikka ruuhkavuodet painaisivat päälle ja stressi kasvaisi suureksikin, ei mieliala automaattisesti kärsi. Osittain siksi korkean toimintakyvyn masentuneisuuden tunnistaminen voikin olla hankalaa: siitä kärsivä kun ei jää sohvanpohjalle makaamaan, kuten masentuneet stereotyyppisissä mielikuvissa.
– Kun ajattelemme masennusta, ajattelemme, että se on lamaavaa: silloin ei jaksa eikä pysty tekemään mitään. Sitten onkin huomattu, että vastaanotoilla käy ihmisiä, jotka vaikuttavat masentuneilta, mutta arki kuitenkin sujuu: he heräävät aamulla, saavat hoidettua työt, arkiaskareet, harrastukset, perheasiat, mutta tästä huolimatta oleminen on kuitenkin aika ilotonta, Kohtala kuvailee.
Katso myös: Moni pelkää ahdistusta, vaikka ei tarvitsisi – tästä hankala tunne kertoo! Juttu jatkuu videon alla.
1:57
Omalla vastaanotollaan Kohtala on huomannut, että korkean toimintakyvyn masentuneisuudesta kärsivä on oppinut myös selviytymään tekemisen kautta. Toisinaan olo voi olla iloton vuosia ennen kuin ihminen havahtuu.
– Monesti tällainen ihminen on tunnollinen, itseään kohtaan vaativa, taipuvainen elämän suorittamiseen: asiat tehdään kuten ne kuuluu ja pitää tehdä. Itsen kontrollointia on paljon. Tämän tyyppisillä ihmisillä masennus ehkä jää vähän tekemisen taakse piiloon. Tehdään ja suoritetaan eikä toimintakyky laske, vaikka voi olla, että pinnan alla ihminen voi yhä huonommin ja huonommin, Kohtala kuvaa.
"Voi olla kipeääkin pysähtyä ja huomata, että saan paljon aikaan, mutta en nauti mistään"
Pysähtyminen on vaikeaa. Jos pysähtyy, saattaa joutua katsomaan, mitä pinnan alla oikeasti piilee. Se on pelottavaa.
– Voi olla kipeääkin pysähtyä ja huomata, että teen hirveästi elämässäni, saan paljon aikaan, mutta en nauti mistään. On helpompaa tavallaan jatkaa tekemistä, Kohtala pohtii.
Moni suorittaa sitä vimmaisemmin, mitä huonommin voi. Osasyy ongelmaa on se, ettei ihminen pysähdyttyään välttämättä tiedä, mitä asialle tekisi tai mistä hakisi muutosta.
– Voi ehdottomasti olla myös niin, että ihmisellä on mielikuva siitä, millainen on masentunut ihminen: ei jaksa huolehtia itsestään, ei jaksa käydä töissä, opiskella, ei jaksa nähdä ystäviä tai harrastaa... Kun korkean toimintakyvyn omaava ihminen sitten tutkailee itseään, hän voi ajatella, että eihän minulla tällaisia oireita ole, ei tämä masennusta ole, ehkä olen vain vähän väsynyt ja ruuhkavuodet ehkä vain ovat tällaisia, Kohtala kuvaa.
Lue myös: Moni saa lapsena sietää sättimistä, mutta jatkaa aikuIsena samaa itse – tämän vuoksi tapojaan on vaikeaa muuttaa
Toisaalta on kohtuutonta olettaa, että ihminen edes osaisi diagnosoida itsensä – sitä vartenhan meillä on lääkärit. Tavallisen tallaajan ei tarvitse osata diagnosoida sairauksia.
– Toisaalta, jos potilas on reipas ja puuhakas, mutta kokee masennusoireita, se voi terveydenhuollon ammattilaiseltakin mennä ohi. Ihminen ei välttämättä täytä sellaisia masentuneelle tyypillisiä kriteerejä, asiakas ei osaa itse avata tilannetta tai ammattilainen kysyä oikeita asioita. Se voi monella tavalla jäädä huomaamatta, Kohtala sanoo.
Katso myös: Ahdistaako terveys? Tästä tiedät, että terveyshuolesi on liiallista. Juttu jatkuu videon alla.
3:49
Masentuneisuuden käsitteen laajentaminen voisi auttaa. Se normalisoisi tilannetta, jossa masentunut kykenee käymään töissä ja harrastuksissa, mutta kokee silti masennuksen oireita.
– Yhteiskunnan tahtikin on aika kiireinen ja painottaa tekemistä ja suorittamista, vaikka toki hyvinvointiakin on jo nostettu siihen rinnalle. Pitäisi pystyä moneen ja paljoon, työhön, vapaa-ajan elämään ja harrastuksiin, Kohtala sanoo.
– Kyllä siinä kaiken puuhan keskellä helposti unohtuu, että pitäisi pystyä tutkailemaan myös sitä, mitä ajattelee kaikesta. Millaista elämää haluaa elää, elääkö sellaista nyt? Jos on tottunut elämään tunnollisen suorittajan maailmassa, ei välttämättä osaa omia tarpeitaan tai tunteitaan edes kuunnella. Masentunut, iloton mielialakin voi helposti jäädä huomaamatta.
Lue myös: Mieliala voi olla maassa pimeinä talvikuukausina – ratkaisu saattaa löytyä kahvista
Arki ei ole aina kivaa – "Ei sen tarvitse olla myöskään vuosien ajan ilotonta"
Toisinaan arki on kiireistäkin, eikä elämän tietenkään aina kuulu olla mukavaa. Joskus kuitenkin olisi suotavaa myös nauttia. Toisaalta ihminen voi vaikuttaa elämässään hyvinkin menestyneeltä ja onnekkaalta, vaikka taustalla on pitkäaikaista lievää masentuneisuutta.
– On tietysti totta, ettei arki aina ole mukavaa ja huippua. Mutta ei sen tarvitse olla myöskään vuosien ajan ilotonta, Kohtala muistuttaa.