SDP:n nopea kääntyminen Suomen Nato-jäsenyyden kannalle ei yllätä ajatuspaja Magman tutkijaa Mikko Majanderia.
Vielä elokuun 2020 puoluekokouksessa hyväksytyssä poliittisessa ohjelmassa SDP julisti, että Suomen turvallisuuspoliittinen linja perustuu muun muassa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, mutta Venäjän Ukrainaan suuntaaman hyökkäyksen jälkeen puolueen linja on kokenut täyskäännöksen.
SDP:n historiaan perehtyneen Majanderin mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole ollut viime vuosina SDP:n sisällä kuuma keskustelunaihe, koska linjan päivittämistä ei ole koettu tarpeelliseksi.
Osaltaan asiaan on vaikuttanut Majanderin mukaan se, että Liisa Jaakonsaaren ja Lasse Lehtisen kaltaiset avoimen Nato-myönteiset oikeistodemarit ovat vetäytyneet taka-alalle.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun vähäisyyteen SDP:ssä on Majanderin mukaan vaikuttanut myös se, että viime vuosikymmenellä puolueella oli alhaisten kannatuslukujen vuoksi paljon muutakin mietittävää.
Puolueesta on Majanderin mukaan puuttunut entisen puheenjohtajan Paavo Lipposen kaltainen keskustelunavaaja. Lipponen herätti vuonna 2003 huomiota, kun hän peräänkuulutti Suomeen analyyttisempaa Nato-keskustelua kysymällä "mitä vikaa on Natossa?"
– Sen jälkeen demareiden piirissä ei ole paljon vastaavanlaisia kysymyksiä esitetty, Majander sanoo.
Majanderin mukaan SDP:hen on vuosien mittaan kertynyt paljon "latenttia myötämielisyyttä" Natoa kohtaan, ja tämä myötämielisyys on tänä keväänä purkautunut.
– Pinnan alla asenteet Natoa kohtaan ovat olleet paljon suosiollisempia kuin mitä on julki lausuttu, Majander sanoo.
SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu tänään Helsinkiin ylimääräiseen kokoukseen, jossa se linjaa puolueen kannan Nato-jäsenyyteen.
Puoluevaltuuston odotetaan ottavan Nato-jäsenyyteen myönteisen kannan. Torstaina SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ja presidentti Sauli Niinistö kertoivat yhteisessä tiedotteessa, että he kannattavat Suomen hakeutumista Natoon.
Tuomioja fokuksessa
Majanderin mukaan SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on henkilöitynyt vahvasti etenkin pitkäaikaiseen ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan, jonka varjosta ei ole noussut uusia kansainvälisen politiikan näkyviä harrastajia.
Majanderin mukaan vielä 1990-luvulla SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaaminen oli laajalla pohjalla ja muihin puolueisiin verrattuna ylivertaista, mutta nyt tämä johtoasema on menetetty.
– Demareiden ulkopoliittinen keskustelu on ollut yhtä kuin Erkki Tuomiojan haastattelut, blogikirjoitukset ja muut ulostulot, Majander luonnehtii.
Tämä yksipuolisuus on Majanderin mukaan näkynyt myös siinä, että sosiaalidemokraattien Nato-kannoista kirjoitettaessa tiedotusvälineet ovat keskittyneet ruotimaan Tuomiojan ja europarlamentaarikko Eero Heinäluoman kivuliaita mielenmuutoksia Naton ja Venäjän suhteen.
Keskustelu halvautunut?
Majanderin mukaan on ymmärrettävää, että jäsenyysprosessin aikataulun vuoksi pääministeri Marin tai SDP:n muut ministerit eivät ole ennen tätä viikkoa ottaneet avoimesti kantaa Nato-kysymykseen. Hän ihmettelee kuitenkin sitä, että ministerien vaiteliaisuus tuntuu halvauttaneen koko demarikentän keskustelun.
Majanderin mukaan SDP on tänä keväänä hukannut hyvän mahdollisuuden puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittisen profiilin nostamiseen.
– Hyvin vähän olen nähnyt kenenkään demarin formuloivan positiivista, rakentavaa ja eteenpäin katsovaa Nato-argumentointia, Majander sanoo.
– Kun päätökset on tehty, sosiaalidemokraateilla olisi mahdollisuus astua reippaasti ja avoimesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtoon tai ainakin ottaa siellä se paikka, joka pääministeripuolueelle kuuluu.
Vastustajiakin löytyy
Vaikka SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman arvioikin torstaina, että Nato-jäsenyyshakemuksen jättäminen saa SDP:n eduskuntaryhmässä erittäin laajan tuen, Majander muistuttaa, että puolueen jäsenistä löytyy edelleen myös sotilaallisen liittoutumattomuuden kannattajia.
Tätä kuvastaa muun muassa Helsingin Sanomissa torstaina julkaistu mielipidekirjoitus, jossa demariaktiivit Arja Alho, Marianne Laxén ja Thomas Wallgren kertoivat keräävänsä allekirjoituksia Nato-jäsenyyttä vastustavaan vetoomukseen.
Majanderin mukaan Nato-jäsenyyteen suhtautuminen on SDP:n kannattajakunnassa jossain määrin myös sukupolvikysymys.
– Vanhemmissa sukupolvissa on niitä, joille rauhanliike, aseidenriisunta ja ydinaseiden vastustaminen ovat keskeinen osa sosiaalidemokratiaa, Majander luonnehtii.
Monet nuoremmat sosiaalidemokraatit katselevat Majanderin mukaan maailmaa, Venäjää ja Natoa hyvin toisenlaisesta näkökulmasta.
– Monien nuorten lähes koko elämän ajan Vladimir Putin on ollut Venäjällä vallassa. Siitä ajasta ei ole paljon hyvää sanottavaa.
Harmoninen akseli
Majander kiittelee Suomen ulkopoliittisen johdon yhtenäisyyttä ja koordinoitua toimintaa mutkikkaan jäsenyysprosessin edetessä. Majander muistuttaa, että esimerkiksi koronatoimien yhteydessä tiedotusvälineissä kerrottiin pääministerin ja presidentin näkemyseroista.
– Tällaisessa tilanteessa on arvokasta, että pääministerin ja presidentin akseli on toiminut näinkin hyvässä harmoniassa, Majander sanoo.
Majander kiittelee pääministeri Marinia, joka on hänen mukaansa ollut "valtionjohdon instituutio" eikä pelkkä puoluejohtaja.
– Hänellä ei ole ollut tarvetta puoluepoliittiseen pisteidenkeruuseen, nokitteluun tai presidentin haastamiseen. Hänen perspektiivinsä ei ole ollut puoluepoliittinen, hän on johtanut kansakuntaa, Majander arvioi.