Ylikonstaapeli Pekka Mustonen kouluttautui parisuhde ja seksuaaliterapeutiksi raavaan ja raskaan poliisityönsä ohella. Pekka sai ihmisläheisistä opinnoista paljon irti, mutta uudet, pehmeämmät arvot eristivät hänet työyhteisöstä.
Pekka Mustonen oli ehtinyt toimia poliisivoimissa kouluttajana vuosia, kun hän innostui opiskelemaan parisuhdeterapeutiksi. Opintojensa alussa Pekka ajatteli kehittävänsä itsensä lisäksi samalla ammattitaitoaan poliisina, mutta työyhteisö ei tutkintoa arvostanut.
– Itselläni on se käsitys, että se vierotti minua työyhteisöstä. Minuun ei suhtauduttu samalla tavalla kuin ennen. Piti jotenkin kertoa, että olen se sama Pekka edelleen.
Jotain uutta opinnot kuitenkin olivat Pekalle antaneet.
– Ajatusmaailmani alkoi muuttua. Suhtautumiseni ihmisiin ei ollut sama kuin ennen henkilökohtaisen kriisin läpikäytyäni. Se, mitä olin ennen ajatellut vaikkapa seksuaalivähemmistöistä, erilaisista ihmisistä ja vierasmaalaisista, ei enää vastannutkaan sitä, miten minun piti kohdata ihmiset, Pekka kuvailee.
Opintojensa alkutaipaleella Pekka koki identiteettikriisin, joka aloitti hänessä pitkän henkilökohtaisen kasvun.
– Ystäväpiirini supistui, koska yhteiset asiat vähenivät. Ajatusmaailmamme ei enää vastannut toisiaan.
Omalta osaltaan työtovereiden nihkeää suhtautumista pahensi Pekan sairastuminen poliisitalon homeesta. Vaikka Pekan astma todettiin jo varhain ammattitaudiksi, ei se saanut osakseen ymmärrystä kollegoilta ja esimiehiltä. Sairastuminen ajoi hänet työkyvyttömyyseläkkeelle.
