Kokenut ylikonstaapeli, parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Pekka Mustonen löytää poliisityöstä monia vakavia puutteita. Hänen mielestään kehittämistä on niin seksuaalirikosten uhrien kohtaamisessa kuin poliisien omassa henkisessä hyvinvoinnissa.
– Seksuaalirikosten uhreille tulisi tarjota prosessin alkupäässä jatkuvuutta. Nyt poliisi on usein ensimmäisenä paikalla, ja sitten uhri voi joutua olemaan viikkojakin ilman tukea ja apua. Ei se välttämättä kuulu poliisin tehtäviin, mutta joskus varsinkin uhrilähtöinen ajattelu voisi olla paikallaan, Pekka Mustonen toteaa.
– Kaikkien poliisien, jotka tutkivat seksuaalirikoksia, tulisi käydä vähintään oppisopimuspohjainen seksuaalineuvojan koulutus. Se antaisi valmiuksia ja tietotaitoa ihmisen psykoterapeuttiseen kohtaamiseen, varsinkin uhrin kohdalla. Parin päivän pikakoulutus seksuaalirikosten tutkintaan on riittämätöntä.
Poliisi on Mustosen mukaan huomattavasti valmiimpi kohtaamaan tekijöitä kuin rikoksen uhreja.
– Siinäkin tosin on aina vaarana, että tuomitaan ihminen teon lisäksi. Teko on väärä, ei ihminen.
Mustonen uskoo, että parisuhteiden hoitaminen parantaisi myös perheväkivaltatilannetta. Myös oman henkilöstön hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota.
Poliisin säästötoimissa vaaranpaikka
– Poliisityössä on unohtunut työnohjaus, sekin pitäisi määrätä pakolliseksi. 30 vuoden aikana en saanut kertaakaan ohjausta, kävin omasta aloitteestani neljä kertaa vuodessa psykologilla, hän tuhahtaa.
– Pidän suurena ongelmana asennetta, että me olisimme hyviä, ja ne toiset ovat pahoja. Se on kaiken pahan alku ja juuri. Olen itse kokenut sen.
Mustonen pitää erityisen tärkeänä sitä, että ihmisen - poliisinkin - annettaisiin olla oma yksilönsä myös ryhmässä. Yksilöllisyyden tukahduttamista voi hänestä verrata eräänlaiseen skitsofrenian levittämiseen, joka on hyvin vahingollista.
