Ylikonstaapeli Pekka Mustonen ryhtyi seksi- ja parisuhdeterapeutiksi rohkeasti oman työnsä ohella. Vaihdos karskin miehekkäältä alalta pehmeiden arvojen pariin ei sujunut kivuttomasti, mutta on antanut paljon.
Pekka Mustonen lähti poliisiksi heti armeijan jälkeen seurustellessaan poliisin tyttären kanssa. Vuonna 1978 Pekka aloitti uransa silloisessa Jyväskylän poliisilaitoksessa, jossa hän työskentelikin seuraavat 30 vuotta muutamia YK-komennuksia lukuun ottamatta.
– Toimin ylikonstaapelina kenttäryhmän johtajana, ja samaan aikaan valtakunnallisella tasolla kenttäjohtamisen kouluttajana, nyt 55-vuotias Pekka kertoo.
– Vaimoni veti terveydenhoitajana äitiysneuvolassa perhevalmennusta raskaana oleville naisille ja heidän puolisoilleen 1990-luvun lopussa. Sain päähäni, että koska siellä miehetkin käyvät, joten miksi en voisi tulla jelppimään vaimoani?
Autettuaan vaimoaan neuvolassa Pekka päätti kartuttaa lisää oppia alalta. Hän ajatteli, että sosiaalialan koulutuksesta hän voisi ammentaa oppia myös poliisityöhönsä. Pekka osallistui Oulun yliopiston järjestämään, maineikkaan teologin ja eetikon Martti Lindqvistin vetämään Sosiodraaman ja luovan ryhmätyön koulutukseen Vuokatissa. Siitä alkoi innokas opiskelu, itsensä kehittäminen ja henkisen kasvun prosessi.
– Se oli käännekohta. Identiteettikriisi. Huomasin, etten mikään hirveän hyvä ihminen ollutkaan: en työelämässä enkä henkilökohtaisessa elämässä.
Pekka syvensi osaamistaan ahkerasti vapaa-ajallaan vaativan työnsä ohessa. Vaimo opiskeli seksuaalineuvojaksi ja seksuaaliterapeutiksi, ja Pekkakin oli jo pitänyt pieniä parisuhdekursseja. Vuonna 2005 Pekka lähti opiskelemaan seksologian perusteita Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Opintoja hän jatkoi vielä seksologian erikoistumisopintoihin ja pariterapeutin opintoihin saakka.
– Lähdin hakemaan sosiodraaman koulutuksesta eväitä omaan työhöni poliisien kouluttamiseen, mutta huomasin, että siitä niitä ei puuttunut, vaan minusta itsestäni, omasta persoonasta. Olen päässyt koulutuksessa tarkastelemaan itseäni ja kehittämään itseäni ihmisenä, Pekka kertoo.
Pekka kokee voivansa auttaa ihmisiä paremmin terapeuttina kuin poliisina.
– Poliisina 30 vuoden aikana näin valtavasti surua ja murhetta perheissä ja parisuhteissa. Mitä enemmän opiskelin, sitä varmemmin tiesin, että oli tehtävissä jotain. Halusin opiskella, jotta voisin yhdenkin ihmisen, lapsen tai aikuisen, auttaa elämään tuottoisan, hyvän elämän. Se on hintansa väärti.
-Ne ihmiset tarvitsevat apua. Poliisi tarjosi ensiapua, erotti heidät toisistaan, mutta he tarvitsevat jotain muuta, mitä kenttätyötä tekevä poliisi ei riitä tarjoamaan.
Opinnot muuttivat Pekan tapaa kohdata ihmiset, ja poliisin työ muuttui entistä raskaammaksi.
– Rikostutkijan työ ja tapa, jolla ihmiset kohdataan, olivat vielä surullisempia. Heidän kanssaan ei aina keskustella, että he tulisivat kuulluiksi. Samanlaisia ihmisiähän me olimme, ei meitä erottanut kuin se pöytä. Koulutuksen myötä opin kuuntelemaan, ja ne olivat sydäntä särkeviä, riipaisevia tarinoita.
Työyhteisössä ei ollut muutenkaan helppoa, sillä kollegoille Pekan uusi ajatusmaailma tuntui vieraalta.
Lopulta vuonna 2008 Pekka joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle työpaikalla saadun sairauden takia. Syynä oli poliisitalosta saatu homeastma.
– Ilman opintojani en olisi pysynyt pinnalla siitäkään.
Vaikka työyhteisö ei miehen uusia arvoja sisäistänyt, Pekka itse kokee niiden antaneen hänelle paljon sekä ihmisenä että poliisina. Hän näkee, että poliisin taustasta on ollut myös hyötyä uudella uralla.
– Suurin etu on ollut se, ettei minulla ole hoitajan taustaa. En hoida ihmistä, joka ei ole hoidon tarpeessa. Suurin osa terapiaan hakeutuvista ei tarvitse hoitoa, vaan kanssakulkijaa. Uskallan olla suorempi ja rehellisempi, kun minulla ei ole alalta opittua hoivaviettiä, Pekka kertoo.
– On helpompi normalisoida ihmisiä, kun olen nähnyt ja kokenut paljon. Minulla on sekä ammatillista kokemusta että omaa elettyä elämää, ja lisäksi kirjaviisautta. Mikään elämän osa-alue ei ole vieras, eikä mikään saa hämilleen tai pois tolaltaan.
Tällä hetkellä Pekka työskentelee kirjansa parissa ja tekee terapiatyötä yleishyödyllisille yhteisöille ilman korvausta. Muitakin uusia tavoitteita ja kiinnostuksen kohteita on. Terveellisistä elämäntavoista innostunut Pekka on laihduttanut yli 20 kiloa, ja tähtää nyt vuoden 2016 kehonrakennuksen Suomen mestaruuskisoihin 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.
Juttu on uusinta helmikuulta 2012
Studio55.fi/Milja Haaksluoto
Kuvat Colourbox, Lehtikuva