Lauri Tähkä on mielissään siitä, että 60-vuotiaat ihailijat käyvät rutistelemassa häntä keikkojen jälkeen. Vaikka yleisössä on paljon kolmekymppisiä naisia, myös ikäihmiset, lapset ja kokonaiset perheet ihailevat yhtyettä. Esiintyminen ja fanien tapaaminen tuntuvat levytysprojektin jälkeen mahdottoman hyvältä, ja ihmisten innostus jopa liikuttaa Tähkää. Erityisesti laulajaa ilahduttavat vahvaluonteiset naisfanit.
Lauri Tähkä ja Elonkerjuu -yhtye julkaisi uusimman albuminsa syyskuussa. Vaikka uudella levyllä tuotanto on muuttunut modernimpaan muotoon, pohjalaisuus kulkee edelleen mukana. Bändin historian alkuaikoina, 1990-luvun puolivälissä kappaleissa käytettiin perinteisiä kansanlaulutekstejä.
– Viime levyllä niitä on vähemmissä määrin. Siitä huokuu enemmän tämän päivän eteläpohjalaisuus, Lauri Tähkä kertoo.
Tähkä huomauttaa, että kymmenessä vuodessa muuttuu jonkin verran tahtomattaankin. Mies itse on muuttanut pois Pohjanmaalta jo 15 vuotta sitten, minkä seurauksena myös puhekieli on muuttunut. Keikkabussissa kuitenkin virtaa vahvasti pohjalainen veri.
– Bändissä kiertää 11 henkeä maantiellä. Kymmenen meistä on eteläpohjanmaalaisia, ja yksi on tamperelainen. Ymmärrämme toistemme huumoria ja kielenkäyttöä sekä asenteita sen suhteen, kuinka hommia tehdään.
Töitä tehdään Tähkän mukaan kovalla sykkeellä, ja puolentoista tunnin keikkaan satsataan kaikki paukut joka päivä. Pohjalaisuus näkyy myös yhteen hiileen puhaltamisena. Asioista puhutaan suoraan, eikä nurkissa jauheta soopaa toisista. Miten tamperelainen sitten on sopeutunut joukkoon?
– Luulen, että jos hän ei olisi sopeutunut, hän olisi lähtenyt jo. Mutta vähemmissä määrin otetaan ulkopuolisia, koska sanomisen laatu ja asenteellisuus voi tuntua tylyltä, vaikka se ei sitä ole.
