Mikäpä sen mukavampaa talvipuuhaa kuin pilkkiminen. Eikä pilkkimiseen edes tarvita erillisiä lupia tai maksuja. Myös kesäkalamiehenä tunnettu toimittaja Mikko Peltsi Peltola kykkii jäällä. Lue Peltsin pilkkivinkit!
Pilkkiminen kuuluu mato-onginnan lailla jokamiehenoikeuksiin eli valtaosassa Suomen joki-, järvi- ja lampialueista saa pilkkiä maksutta ja luvitta.
Tiesitkö tämän kalastusmaksuista ja -luvista?
Kalastusmaksu- ja lupatarpeeseen vaikuttaa kalastajan ikä, kalastustapa sekä kalastuspaikka. Jos kalastaja on 18–64-vuotias ja harrastaa muuta kalastusta kuin onkimista tai pilkkimistä, tulee hänen maksaa kalastuksenhoitomaksu. Se yksinään ei kuitenkaan vielä oikeuta kalastukseen, vaan lisäksi tarvitaan kalastustapaa vastaava lupa.
– Yhdellä vieheellä meri-, järvi- tai lampivesillä kalastettaessa kannattaa hankkia kalastusläänikohtainen viehekalastusmaksu. Kalastus verkoilla, katiskoilla tai useammalla vieheellä eli esimerkiksi vetouistellen sekä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa kalastus sekä ravustus vaativat lisäksi aina vesialueen omistajan luvan, sanoo kalastuksen ylitarkastaja Mika Laakkonen Metsähallituksesta.
Kalastuksenhoitomaksujen kerääminen siirtyi tammikuun alussa maa- ja metsätalousministeriöltä Metsähallitukselle. Kaikki kalastusmaksut, lupa-asiat sekä lupiin liittyvä neuvonta löytyvät nyt yhdestä ja samasta nettiosoitteesta: eraluvat.fi. Sivustolla on myös verkkokauppa, josta luvat voi lunastaa.
Lupa on satsaus luontoonKalastusmaksu- ja -lupavarat palautuvat aina tavalla tai toisella kalastajalle tai kalavesien hoitoon. Maksu onkin siis paitsi lupalappu kala-apajille myös satsaus luontoon.
– Varoja käytetään muun muassa vesistöjen ja kalojen elinympäristöjen kunnostukseen, kalaistutuksiin, valistushankkeisiin, kalastuksen valvontaan sekä kalatalousalueiden toiminnan avustamiseen. Lisäksi niillä tuetaan nuorisotyötä järjestämällä lapsille ja nuorille kalastukseen liittyviä luontoleirejä, kursseja ja tapahtumia, Laakkonen listaa.