Pikkutytön kuolemaan johtanut tapahtumaketju sai koko Rauman pelon valtaan vuonna 1977 – uutuuskirja: kaikki etsivät huppumiestä, kunnes traaginen totuus paljastui

Raumalla Satakunnassa tapahtui toukokuussa 1977 pikkutytön kuolemaan johtanut murhenäytelmä, jossa tytön äiti sai keksimällään vinkillä ensin koko seudun pelon valtaan, kunnes osoittautui itse tappajaksi. Tapaus on noussut esille vuosien jälkeen Iltalehden toimittajan uutuuskirjassa.

28-vuotias raumalainen Mari* oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt kokea elämässään ikäviä asioita.

Hän oli avioitunut Olavi-nimisen autonkuljettajan kanssa ollessaan 20-vuotias ja muuttanut tämän luo suoraan vanhempiensa hoivista. Kahden avioliittovuoden jälkeen parille syntyi tytär, Kati.  

Jo vuonna 1975 parin avioliitto kuitenkin päättyi. Marin mukaan syynä oli aviomiehen väkivaltaisuus. 

Näin kertoo pikkutytön kuolemaan johtaneesta tapahtumaketjun taustoja toimittaja Linda Rantanen uutuuskirjassaan Rikosten Rauma (Deadline Kustannus). Tapahtumaan liittyvät tiedot hän on kerännyt poliisin esitutkintamateriaaleista, oikeuden pöytäkirjoista, lehtileikkeistä sekä Raumalla pitkän uran tehneitä poliiseja haastattelemalla.

Avioero vei terapeutin sohvalle

Avioero oli Rantasen mukaan Marille kova paikka. Hän joutui turvautumaan sen jälkeen niin terapeutin kuin mielenterveystoimistonkin apuun saamatta kuitenkaan helpotusta oloonsa.

Syksyllä 1976 Mari tapasi uuden miehen, 27-vuotiaan sähköasentajan Maurin. Parin suhde eteni nopeasti, ja jo joulun alla Mauri muutti Marin ja Katin luo.

– Jälkikäteen on kerrottu äidin ja tyttären suhteen olleen hyvä, lämmin ja rakastava. Myös isovanhemmat ja serkut pitivät kovasti iloisesta ja auttavaisesta Katista, Rantanen kirjoittaa.

Mauri häpesi toisen miehen lasta

Mauri kuitenkin häpesi toisen miehen lasta. Hän oli Rantasen mukaan ehdottanut Marille jopa muuttoa toiselle paikkakunnalle, jossa kukaan ei tietäisi, että hän ei ole Katin isä.

 – Marin kanssa hän oli vieraillut vanhempiensa luona useammankin kerran, mutta Katia ei ollut koskaan otettu mukaan, Rantanen kuvaa.

Myöskään Marin entisestä avioliitosta ei sopinut kertoa Maurin vanhemmille.

Mari suostui järjestelyyn Rantasen mukaan hylkäämisen pelossa.

"Olemme metsässä poimimassa kukkia"

Sunnuntaina 22. toukokuuta 1977 Mari ja Kati lähtivät käymään Marin Uotilassa asuvien vanhempien luona.

Koska vanhemmat eivät olleet kotona, äiti ja tytär suuntasivat läheiselle Varasvuorelle. Marin mukaan Kati oli halunnut kerätä leikkejänsä varten metsiköstä kukkia ja sammalta.

–"Hei! Olemme metsässä poimimassa kukei eli kukkia. T: Me", Mari kirjoitti vanhemmilleen jättämässään viestissä.

Varasvuoren järkytys

Varasvuorella tapahtui kuitenkin jotain koko seutua pian järkyttävää. Murhenäytelmä paljastui, kun Uotilassa asuvat veljekset päättivät lähteä myöhään iltapäivällä Varasvuorelle leikkimään. 

– Maassa makasi heille tuntematon, tajuton nainen. Nainen retkotti päällyshousut nilkoissa suuren kiven vieressä. Sukkahousut ja alushousut naisella oli yllään, Rantanen kirjoittaa.

Lapset juoksivat kotiin kertomaan isälleen hirvittävästä löydöstään. 

Paikalle lähtenyt isä löysi Varasvuorelta ensin Marin, ja samassa hänen vanhempi poikansa havaitsi pienen matkan päässä vatsallaan makaavan pienen elottoman tytön, Katin. Tämän vieressä oli verisiä kiviä.

Mies ei Rantasen mukaan nähnyt Marissa ruhjeita tai verijälkiä, mutta nainen valitti, hoki Katin nimeä ja pyyteli apua. Ketään muuta lähistöllä ei näkynyt. 

Tytössä sen sijaan oli useita, selvästi ulkopuolisen tekijän aiheuttamia vakavia vammoja. Muun muassa hänen pääkallonsa oli pirstoutunut. 

Mari kertoi poliisille huppupäisestä miehestä

Mari kertoi Rantasen mukaan poliisille tutkinnoissa Katin viimeisestä iltapäivästä kammottavan tarinan.

Marin mukaan hän oli seurannut tyttärensä suloisia leikkejä, kun hänet oli havahduttanut Katin lohduton parkaisu.

– Kun Mari oli kääntynyt ympäri, hän oli nähnyt tummaan hupputakkiin pukeutuneen, tanakan, noin 30-vuotiaan miehen. Mies oli pidellyt oikealla kädellään tiukasti otteessaan Katia, ja vasemmalla kädellään mies oli iskenyt tyttöä vimmatusti suurella kivellä päähän. Kati oli romahtanut tajuttomana maahan, Rantanen kirjoittaa Marin kertoneen.

Mies oli Marin mukaan tämän jälkeen hyökännyt myös hänen kimppuunsa. 

Koko kaupunki pelkäsi tappajaa

Tapahtuma loi varjon Rauman ylle, ja koko kaupunki pelkäsi huppupäistä miestä. 

Ovet lukittiin nyt päivin ja öin, lapsia kuljetettiin kouluun, eikä kauppareissuillekaan uskallettu lähteä yksin. 

Kaupunkilaiset uskoivat, että surmaaja saattaisi iskeä milloin tahansa uudelleen. Tekijää etsivät niin poliisi kuin kansalaisetkin.

Todellisuudessa Rauman rikospoliisin tutkijoilla oli Rantasen mukaan jo tuolloin vankka näkemys Varasvuoren tapahtumista. 

– Tutkinnanjohtaja kertoi tilanteesta lähimmille kollegoilleen, mutta vannotti näitä toistaiseksi vaikenemaan asiasta, Rantanen kertoo. 

– Kenties huomiota herättävin asia oli ollut se, kun äiti oli kertonut ryömineensä muutamia kymmeniä metrejä ja menettänyt sitten tajuntansa. Äidin mukaan huppumies oli riisunut hänen housunsa miltei kokonaan, mutta ei ollut saanut riisuttua bikineitä, koska hän oli taistellut niin kovasti.

Lausuma särähti poliisin korviin muun muassa siksi, että tytön äiti oli useita kertoja sanonut menettäneensä tajuntansa kokonaan, eivätkä tajuttomat ihmiset pysty taistelemaan vastaan.

Äiti pääsettiin tyttärensä hautajaisiin vapaalla jalalla

Ennen todellisen surmaajan paljastamista poliisi halusi Rantasen mukaan antaa läheisten saattaa pienen Katin haudan lepoon.

Mari saapui haudalle Katin isän kanssa. He laskivat yhdessä haudalle seppeleen. Siinä luki: "Rakkaus ei koskaan häviä. Rakkaalle pienokaisellemme, Äiti ja Isä".

Muutama päivä Katin hautajaisten jälkeen Maria kuulusteltiin uudelleen – ja tämän kertomus muuttui jälleen. Myös paikan päällä Varasvuorella tehdyt tutkimukset puhuivat Maria vastaan. Edes lääkärilausunnot eivät tukeneet Marin kertomusta.

Poliisi pidätti Marin 8. kesäkuuta epäiltynä oman lapsensa surmaamisesta. Pidätys tuli Rantasen mukaan valtavana järkytyksenä kaikille hänen läheisilleen.

Mari oli joutunut "hysteeriseen tilaan"

Pidätystä seuraavana päivänä Mari tunnusti surman. Hän kertoi joutuneensa hysteeriseen tilaan, tarttunut maassa olleeseen suureen kiveen ja iskenyt sillä Katia takaapäin päähän. Kati oli parkaissut ja kaatunut kasvot edellä maahan. 

Mari ei omien sanojensa mukaan muistanut, mitä tämän jälkeen tarkalleen oli tapahtunut, mutta hän otaksui jatkaneensa lyömistä vielä Katin kaaduttuakin.

Oman olonsa helpotuttua Mari oli tajunnut makaavansa maassa Katin vieressä. Hän oli välittömästi käsittänyt tekonsa kauheuden ja lopullisuuden ja kertoi yrittäneensä surmata itseäänkin kivellä. Kun se ei onnistunut, hän oli päättänyt lavastaa surman ulkopuolisen tekemäksi. 

Motiivia teolleen Mari ei kuulusteluissa osannut selittää. Rantasen mukaan oli syytä olettaa, että Mari oli halunnut hankkiutua Katista eroon, jotta miesystävä ei jättäisi häntä. 

Tuomio tuli taposta

Eurajoen kihlakunnanoikeus tuomitsi Marin kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta.  

Turun hovioikeudessa rikosnimike muuttui tapoksi ja tuomio lyheni seitsemään ja puoleen vuoteen.

*Linda Rantanen kertoo, että hänen kirjansa henkilöiden nimistä osa on muutettu heidän itsensä ja heidän läheistensä yksityisyyden suojelemiseksi.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja