Helsingin piispa Teemu Laajasalo siunasi taiteilija Vesa-Matti Loirin viimeiselle matkalleen Helsingin Johanneksenkirkossa tiistaina 20.syyskuuta.
Laajasalo kertoi tavanneensa Loirin vain kymmenen päivää ennen tämän kuolemaa sairaalassa.
Puhuimme maallisia ja taivaallisia sekä kävimme läpi Veskun toiveita koskien tätä päivää. Päivää, jonka määrää hän ei vielä silloin tiennyt. Päivää, johon hän jo kuitenkin valmistautui. Hän halusi, että siunaisin hänet nimenomaisesti tässä Johanneksenkirkossa, koska hänelle juuri tämä kirkko on erityisen kaunis ja siihen liittyy hänelle tärkeitä muistoja.
Laajasalo kuvailee puheessaan kansan rakastamaa taitelijaa mestariksi, joka sai yleisön niin liikuttumaan kyyneliin kuin vapautuneeseen nauruun.
Vesa-Matti Loirin olemisessa ja äänessä asui järisyttävä karisma. Ainutlaatuinen tunnistettavuus. Kun Vesku lauloi pienen, kaikille tutun kappaleen, kappale tuli hetkessä suureksi. Vesa-Matti Loiri oli täynnä kansaa kouraisevaa karismaa. Mutta hänen nostovoimansa äärellä halusivat olla myös kollegat. Kokemassa ja jakamassa yhdessä syvällistä kunnianhimoa ja taiturimaista osaamista.
Artikkelin yllä olevalta videolta on katsottavissa Laajasalon henkilökohtainen puhe sanasta sanaan.
Laajasalo pohti puheessaan myös, kenelle Loiri kuuluu.
Vuosikymmenien ihmeellisen uran ja erityisen kiinnostuksen perusteella voisi vastata, että Vesa-Matti Loiri kuului kaikille.
Vesku oli suuri tähti, mutta toisaalta suomalaisten tuntojen tulkki ja kansan nöyrä palvelija. Omanarvontuntoinen ja päättäväinen, mutta syvästi tietoinen siitä, että hänet on nostanut ja hänet pitää pystyssä yleisön suosio. Tavalliset suomalaiset ihmiset. Vesku sai voimaa yleisöltä. Silloinkin, kun oli väsynyt. Oli aikoja, jolloin hän väsyi julkisuuteen. Mutta hän ei väsynyt yleisöön, niihin ihmisiin, jotka rakastivat hänen esiintymistään.
Suosion seurauksena moni halusi hänestä palan. Joskus kävi niin, että he, jotka olisivat erityisesti tarvinneet häntä, jäivät innokkaampien jalkojen alle. Siksi kysymykseen, kenelle Vesa-Matti Loiri kuuluu, voisi vastata myös toisella tavalla. Vesku kuuluu omaisille ja läheisille.
Artikkelin kursivoidut kohdat ovat suoria sitaatteja Teemu Laajasalon Loirin siunaustilaisuudessa pitämästä puheesta.
