Itävalta/Ranska 2001. Ohjaus ja käsikirjoitus: Michael Haneke. Tuotanto: Michael Katz, Yvon Crenn. Kuvaus: Christian Berger. Leikkaus: Monika Willi, Nadine Muse. Pääosissa: Isabelle Huppert, Benoit Mag mel, Annie Girardot, Anna Sigalevitch. Kesto: 130 min.
Väkivalta ja Michael Haneke kuuluvat yhteen. Haneken (Funny Games) ohjaustyöt ovat tutkimusmatkoja ihmismielen pimeimmille puolille, seksuaalisuuden ja fyysisen perversion rajavyöhykkeille. Ohjaajan teokset jakavat yleisönsä ihastuneisiin ja vihastuneisiin, kuten myös uusin, Cannesissa Grand Prix'lla palkittu Pianonopettaja, osoittaa.
Pianonopettaja on Haneken tähänastisen uran komein saavutus. Se on kertomus 40-vuotiaasta pianonsoitonopettajasta, Erika Kohutista (Isabelle Huppert), Wienin konservatorion arvostetusta professorista. Tyylikkään pinnan alla kuohuu; yksityiselämässään Erika pakenee tyrannimaista äitiään (Annie Girardot) videopornon sairaalloiseen maailmaan. Voyeurismi ja äärimasokismi ovat Erikan synkän seksuaalisuuden olennaisimmat ilmaisumuodot. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun pianoproffan nuori miesoppilas (Benoït Magimel) päättää vietellä opettajansa.
Ohjaajan maanmiehen, itävaltalaisen Elfriede Jelinekin, romaaniin perustuva käsikirjoitus on mukaansatempaavan sävähdyttävä seksuaalisen tuhon kurimus. Rankasta tekstistään huolimatta elokuva tuskin olisi puoliksikaan sitä mitä se on ilman loistavaa Isabelle Huppertia. Cannesissa parhaan näyttelijättären palkinnolla huomioitu Huppert pistää itsensä likoon pelottavalla intensiteetillä ja alastomuudella. Roolityö ei tunne kompromisseja tai ahdistuksen suvantokohtia, ohjaaja ei armahda vinoonkasvanutta päähenkilöä hetkeksikään. Upean uran tehnyt näyttelijätär saa oivaa tukea myös muilta elokuvan avainhahmoilta. Ranskalaisen elokuvan veteraanin, Annie Girardot'n äitihahmo on hirviö vailla vertaa; Benoït Magimelin poikarakastaja on Huppertin tavoin Cannesissa pokkaamansa palkinnon arvoinen.