Peliongelmaisten tarvitsemasta hoidosta keskusteltiin Huomenta Suomessa maaliskuussa. Pelaaminen voi johtaa pahaan velkakierteeseen ja suomalaiselta perheenisältä Peteltä pelaaminen oli viedä työn ja asunnon lisäksi myös hengen. Suomessa arvioidaan olevan noin 130 000 peliongelmaista. THL:n mukaan 41 prosenttia suomalaisista pelaa viikoittain rahapelejä.
Peten peliongelma alkoi jo lapsuudessa, kun poikajoukolla leikittiin läheisen kioskin pelikoneen ääressä.
Lapsuuden "jännästä leikistä" mentiin nuoruuteen ja vuorossa olivat ajokorttirahat. Pete käytti isoisältä saadut rahat pelaamiseen ja keksi hätävalheita, kun vanhemmat kysyivät, mihin rahat olivat kadonneet.
– Kyllähän se pelaaminen koukuttaa, kun dopamiinia virtaa aivoihin, Pete muistelee.
Aikuisena Pete työskenteli myyntityössä ja päätyi pelaamaan työnantajalle tilitettäväksi tarkoitettuja rahoja. Työnantaja uhkasi häntä jopa rikosilmoituksella.
Kuvioihin astuivat myös pikavipit ja parisuhdekriisi oli valmis.
– Pikavippejä voi käyttää siihen asti, että luottotiedot menevät. Jos on palkkansa pelannut parissa tunnissa, niin kuukausi eletään sitten pikavipeillä.
– Siinä oltiin lopulta kumppanin kanssa sellaisessa pisteessä, että hän kysyi minulta, miten on mahdollista, että työssä käyvällä ihmisellä on vain viisi euroa tilillä, kun poika tulee kylään. Se lause jäi kyllä mieleen.
Vuokranantaja penäsi Peten vanhemmilta tietoa maksamattomista vuokrista. Silti Pete tunnusti peliongelman vanhemmilleen vasta paljon myöhemmin. Hätävalheilla selvittiin siihen asti.
Peliriippuvainen voi viettää peliluolissa tai nettipelien parissa tuntikausia. Jos ryhtyisi laskemaan tuntipalkkaa pelaamiseen käytetyn ajan ja tienatun rahan suhteen, pelaaja jäisi usein joko tappiolle tai palkka olisi hyvin pieni.
– Jos sitä miettii, että Suomessa ehkä muutama pokerin ammattilainen saattaa olla, niin kyllä aika moni muu on sitten tappiota tehnyt.
Alkoholisti ei voi juoda sataa pulloa viinaa päivässä, mutta pelaaja pystyy pelaamaan vaikka kymppitonnin päivässä. Se voi aiheuttaa vuosien tappiot, Pete arvioi.
– Suhteellisuuden taju ja ymmärrys siinä menee, hän jatkaa.
Pahoihin talousvaikeuksiin päätynyt Pete piilotti haastemiehen tuomat paperit sängyn alle. Sijauspatjan alla puolestaan odotti liuta muita hoitamattomia asioita.
– Se on aika tyypillinen tapa monella. Niitä papereita oli vaikea heittää roskiin suoraan. Oli helpompi ensin piilottaa ne ja ajatella, että kyllä nämä sitten jossakin vaiheessa hoidan. Se oli tavallaan niin, että poissa silmistä, poissa mielestä. Se oli sellaista itselleenkin valehtelua.
Peliongelmainen piilottelee usein ongelmaansa. Tunnustaminen voi olla liian kova pala. Peliongelmissa auttavan Peluurin päällikkö Inka Silvennoinen kertoo häpeämisen olevan tavallinen ongelma.
– Ongelmalliseen pelaamiseen liittyy aika usein salailu ja häpeä, jotka vain pahentavat tilannetta entisestään. Yksin ei kannata jäädä ongelmaansa pyörittelemään. Olisi tärkeätä keskustella tilanteestaan jonkun luotettavan henkilön kanssa.
Eräänä päivänä Pete ajoi skootterillaan läheisen junanradan viereen. Hän tiesi, että juna kulkisi siitä ainakin kerran tunnissa.
Takana oli Ruotsin-reissu poikien kanssa.
– Tilit oli kaikki pelattu ja lainattukin vielä rahaa sillä reissulla kavereilta ja kaikki valheet keksitty, että pankkikortti oli hävinnyt ja toinen jäänyt kotiin. Tämmöiset selitykset oli keksitty tottakai, kun ne valheet kuuluivat pelaajan arkeen, hän kertoo.
– Sieltä sitten kun töihin palasi ja muutaman päivän juomaputkikin oli taustalla, niin kaikki alkoi vaan jotenkin kasautua ja kaatua päälle.
Epätoivo ajoi Peten pohtimaan äärimmäistä ratkaisua: itsemurhaa.
– Ahdistus oli niin kovaa siinä vaiheessa, että tilanne tuntui epätodelliselta. Kroppa tärisi ja silmät pyörivät päässä. Tuntui, kuin olisin ollut ihan toisessa maailmassa.
Pete ei osaa kertoa, mikä hänet sai soittamaan junanradan varrelta äidilleen. Puhelu tuli kuitenkin tehtyä ja sen aikana Pete tunnusti vanhemmilleen kaiken.
Rahavaikeudet olivat johtuneet pelaamisesta. Keskusteluun liittyi myös Peten isä, joka taustalta huuteli, että Peten täytyisi aluksi mennä takaisin töihin hoitamaan työpäivä loppuun.
Työpaikalleen Pete menikin ja sen jälkeen alkoi käytännön asioiden hoitaminen. Apua oli haettava.
Peten isä sai käyttöoikeuden Peten tiliin.
Monet pakenevat arkitodellisuutta pelikonsoleihin. Virtuaalitodellisuus saa ihmisen unohtamaan ongelmansa hetkeksi. Voisiko rahapelaaminenkin tarjota pientä irtiottoa arjesta?
Peliongelmissa auttavan Peluurin päällikkö Inka Silvennoisen mukaan kyse on erilaisista ilmiöistä, mutta tiettyjä samankaltaisuuksia on.
– Molemmissa on kyllä nähtävissä tällaista niin sanottua pakopelaamista. Paetaan esimerkiksi pahaa oloa, surua, tylsyyttä tai yksinäisyyttä.
Rahapeliongelmiin liittyy usein myös muita liitännäisongelmia.
– Ne voivat olla esimerkiksi mielenterveyden tai fyysisen terveyden ongelmia, Silvennoinen kertoo.
Pelaamisen voi laukaista yllättäväkin tekijä.
– Jonkin verran on ihan tutkimuksellista näyttöä siitä, että esimerkiksi ADHD voi altistaa ongelmalliselle pelaamiselle.
Sen lisäksi tiedetään, että osa Parkinsonin tautiin tarkoitetuista lääkkeistä voivat olla laukaisevia tekijöitä.
On tiettyjä riskitekijöitä, joihin on hyvä kiinnittää huomiota, Silvennoinen sanoo.
Kuten alkoholistikin, peliongelmainen on peliongelmainen lopun elämänsä. Houkutus voi yllättää missä tahansa ja sitä vastaan on osattava taistella.
– On oltava avoin ja rehellinen. Ne ovat mielestäni kaksi tärkeintä asiaa. Siten on helpompi hakea apua ongelmaan.
Ja sitten se, että tekee pelaamisesta mahdollisimman vaikeaa.
– Tämä ei ole niin kuin kausiflunssa, joka menee vaan pois. Ei se ole sillä tavalla, että nyt se on parantunut ja olen taas terve ihminen. Tämä peliriippuvuus menee hautaan asti.
Riskit ovat aina olemassa.
– Pelaamisesta luopuminen on eräänlaista surutyötä. Se pelikone on vähän kuin tyttöystävä siellä, jolle annetaan aikaa. Surutyöhön ryhtyminen on eteenpäin vievä asia.
Peliongelmaisten auttamiseen löytyy useita auttavia puhelinlinjoja ja chat-palveluita.
Kun ongelma oli myönnetty itselle ja muille, Pete hankki apua.
– Tuli sellainen olo, että teen kaikkeni sen eteen, ettei tällaista enää koskaan elämässä tapahdu. Oli iso helpotus, kun pystyi asiasta sanomaan jollekin läheiselle.
Hän liittyi aluksi Pelirajat'on-tukiryhmään ja kannustaa peliongelmaisia nykyään itse ryhmäohjaajana.
Inka Silvennoisen mukaan tilanteen korjaantuminen lähtee siitä, että peliongelmainen tunnistaa pelaamisen aiheuttamat haitat omassa hyvinvoinnissaan ja taloudessaan.
– Usein apua haetaan siinä vaiheessa, kun rahat ovat totaalisesti loppu. Tilanne on silloin taloudellisesti pahasti kriisiytynyt ja velat ovat todella suuria, Silvennoinen kertoo.
– Käänteen voi tehdä sekin, että jää läheisilleen kiinni pelaamisesta ja he vaativat sitten muutosta tilanteeseen.
Jos peliongelma mietityttää, voi esimerkiksi pitää pelipäiväkirjaa, jotta tunnistaa todellisen raha- ja aikamäärän, mikä peleihin menee.
– Aika monelle tämä pelipäiväkirjan pitäminen on jo silmiä avaava kokemus.
Hänellä on myös vinkkejä pelaamisen hallintaan.
– Jos ongelma on markettien pelikoneissa, niin kannattaa laittaa pankkikorttiinsa sellaiset asetukset, ettei sillä voi pelata koneilla. Käteistä ei kannata pitää mukana. Jos puolestaan pelaa netissä, niin erilaisia aikarajoittimia ja esto-ohjelmiakin löytyy. Pelitilinsä voi toki myös sulkea kokonaan.
Peluurin taustalla ovat Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö.
Peluurin maksuton auttava puhelin 0100 100 101 päivystää arkisin klo 12-18