Pandemia sai suomalaiset lukemaan, mutta mitä lukuinnolle tapahtuu seuraavaksi? Kolme kirjallisuuden ammattilaista antaa MTV:lle arvionsa

Kirjailija, kustannusalan ammattilainen ja lukuaktivisti painottavat kirjallisuuden merkitystä poikkeustilanteen keskellä.

– Kun pandemia alkoi niin yhtä lailla kirja-alalla kuin kaikkialla muuallakin maailmassa oli suuri hätäännyksen ja hämmennyksen tila: ymmärrettiin, että nyt ollaan sukeltamassa johonkin missä ei olla koskaan oltu ennen, Otavan kirjallinen johtaja Minna Castrén kertoo tilanteesta kirjankustantajan näkökulmasta.

– Ihmiset joutuivat rajoittamaan kaikkea tekemistä kodin ulkopuolella. Yhtäkkiä kirjojen lukeminen ja kuunteleminen oli se asia mitä saattoi tehdä, ja siihen ihmiset turvautuivat.

Castrén muistelee vanhaa kustannusalan sanontaa.

– Kirja-alalla sanottiin muinoin, että kun taloudessa menee lujaa, kirjallisuus jää paitsioon, mutta kun tulee kriisi, suomalaiset turvautuvat kirjoihin ja lukemiseen. 

Nykytilanteessa vanha sanonta on toteutunut uudella tavalla, sillä koronapandemian seurauksena henkisten arvojen merkitys on korostunut.

– Ihmisillä on nyt aivan erityinen tarve hakeutua merkityksellisten ja koskettavien sisältöjen pariin. Kirjallisuus vastaa tähän tarpeeseen.

Tuhansia kirjoja taskussa

Koronapandemian tuntuvin vaikutus kirja-alaan on kuitenkin ollut digiloikan nopeuttaminen, jonka seurauksena suuri määrä kirjallista sisältöä on siirtynyt lukuaikapalveluihin: ääni- ja e-kirjoiksi.

Castrén kuvailee kirjallisuuden “digitaalista mobilisaatiota” vallankumoukselliseksi muutokseksi.

– Kenellä tahansa voi olla kännykässään liki rajaton määrä ääni- ja e-kirjoja luettavana tai kuunneltavana missä tahansa, milloin tahansa.

Saatavilla oleminen on todella oleellinen asia. Tämän kautta monet uudet kohderyhmät ja yleisöt ovat päässeet kirjallisuuden äärelle, ja aikaisempia yleisöjä voidaan palvella monipuolisemmin.

– Digiloikan vauhdittumisen ansiosta koronapandemia ei ole merkinnyt pelkkää miinusmerkkiä kirja-alalle aikana, jolloin monet alat ovat kärsineet taloudellisesti rajoitusten vuoksi.

Kirjailijalla ristiriitaiset kokemukset

Lukeminen onkin lisääntynyt huomattavasti pandemian aikana. Lukukeskuksen toteuttaman tutkimuksen mukaan pandemiakevään 2020 aikana 24 prosenttia aikuisista luki enemmän kuin normaalioloissa, lisääntyneen ajan seurauksena tai saadakseen muuta ajateltavaa.

– Selvästi nyt on löydetty kirjallisuus uudelleen, kun ei ole päästy tekemään muita asioita. Kun paikat laitetaan kiinni, kirja on sellainen joka on silti helposti tavoitettavissa. Ihmiset ovat huomanneet, että jotain sentään voi tehdä, lukuaktivisti Henriika Tulivirta arvioi lukemisen nousun taustoja.

Vaikka lukeminen on lisääntynyt, tekijöiden eli kirjailijoiden työolot ovat kärsineet monien muiden kulttuurialan toimijoiden tavoin.

Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoo, että pandemian vaikutus kirjailijan työhön on ollut ennen kaikkea ristiriitainen.

– Paradoksaalisesti olen saanut lisää aikaa kirjoittamiseen, mutta puuttuvat lukijakontaktit ja tapahtumista saatavien virikkeiden puute ovat alentaneet työkykyä. Sain romaanin valmiiksi, mutta jatkuva yksinäisyys ja virikkeettömyys vaikeuttivat työstä palautumista ja rauhoittumista.

Ongelma on yleinen kulttuurin ja taiteen kentällä. Suuri osa alalla työskentelevistä ovat koronapandemian johdosta menettänyt merkityksellisen määrän tuloja.

Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi teattereiden on arvioitu menettäneen tuloja noin 30 miljoonan euron edestä jo kesän 2020 jälkeen.

Pandemia-ajalla on ollut vaikutus myös Kähkösen tuloihin.

– Pandemiarajoitukset ovat vieneet kaikki lisätulot, joita olen kirjailijana hankkinut esiintymisistä kirjallisissa tilaisuuksissa. Teatteriesitysten sulun vuoksi minulta jäi myös lipputuloja saamatta huomattava määrä, hän sanoo.

Kuka kirjoittaa koronasta?

On tärkeää antaa tekijöille tunnustusta ja tukea aikana, kun maailma on uudella tavalla ymmärtänyt kirjallisuuden merkityksen.

– Kirjallisuus on meidän tapamme tarkastella mitä on olla ihminen maailmassa. Sen avulla kerronnallistetaan menneisyyttä ja kuvitellaan tulevaisuutta. Mitä vaikeampi tapahtuma ihmiskuntaa kohtaa, sitä enemmän arvoa on sillä, että kirjallisuus pystyy käsittelemään sitä, Castrén painottaa.

Entä tuleeko korona-aiheisille kirjoille kysyntää? Haastateltavat uskovat näin.

– Veikkaan, että näille aiheille tulee olemaan kysyntää eli ihmiset tulevat näitä lukemaan, mutta voi olla, että ensin tarvitaan pieni hengähdystauko. Olemme eläneet puolitoista vuotta tiiviisti koronan ympäröimänä, joten uskon että ihmiset tarvitsevat ja kaipaavat välillä jotain muuta. Sen jälkeen on hyvä ja kiinnostava palata siihen mitä oikeasti tapahtui, mistä oli kyse, miten se vaikutti asioihin, Tulivirta pohtii.

Castrén jakaa saman ajatuksen.

– Pandemia varmasti tulee näkymään kirjallisuudessa monin tavoin – ja on jo näkynytkin – mutta historiaa ei voi kirjoittaa tapahtumien keskellä tai liian lyhyen ajan kuluttua. Tarvitaan etäisyyttä ja aikaa.

Tulevien sukupolvien näkemys

Kähkönen uskoo, että aiheeseen tartutaan jo lähiaikoina, koska kokemus on ollut raju, pysäyttävä ja jaettu kaikkialla maailmassa. Kaunokirjallisesta mikrohistorioinnista tunnettu kirjailija painottaa historiallisten tapahtumien tallentamista taiteeseen.

– Varmasti pandemia tulee synnyttämään monenlaista taidetta. Uskon, että myös tulevat polvet kirjoittavat tarinoita tästä ajasta – mehän emme vielä voi edes tietää, mihin kaikki eri tapahtumakulut, kaoottisetkin, johtavat.

Rokotusten myötä tilanteen uskotaan hiljalleen hellittävän. Nähtäväksi puolestaan jää, jäävätkö ihmisten muuttuneet lukutottumukset elämään myös etätöiden ja sosiaalisen eristäytymisen jälkeen.

– Toivon, että sitten kun maailma avautuu vähän enemmän ja tilanne normalisoituu, kirjat kuitenkin jäävät ihmisten elämään, Tulivirta toteaa.

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.