Oli sunnuntaiaamu, kun palomies Jari Saarion 24-tuntinen työvuoro Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen Niittykummun paloasemalla päättyi. Levon sijaan pitkän vuoron tehnyt mies päättikin suotaa Tallinnaan.
Saarion vaimo tuli hakemaan miestään töistä ja suunnitelmissa oli lähteä käymään Hämeenlinnassa. Tyyni sää sai kuitenkin suunnitelmat muuttumaan hetkessä. "Se oli sellainen päähänpisto", Saario kuvailee.
– Katsoin merelle, että nyt on niin tyyntä, että lähden soutamaan, kun siitä ollaan niin kauan puhuttu. Otin eväät mukaan ja lähdin Lauttasaaresta painelemaan, Saario kertoo MTV Uutisten haastattelussa.
– Vähän oli kramppeja matkan aikana, mutta hyvin se meni. Sai olla rauhassa ja se oli kunnon terapiaa.
Matkan ensimmäisenä etappina oli Halliluoto, joka on viimeinen saari ennen avomerta Helsingin edustalla. Sinne miehellä kesti soutaa noin kaksi tuntia. Tämän jälkeen maa jäi kauas taakse ja lopulta hän saapui Tallinnan rannikolle 8–9 tunnin päästä.
– Tallinnan kärki näkyi illalla. Matkalla oli pikkasen sivutuulta, mutta keskellä oli ihan tyyntä. Se oli kyllä todella siistiä.
"Soitin vaimolle, että hengissä selvittiin"
Mies jatkoi soutamistaan kohti Tallinnan satamaa, jossa maihinnousu veneen kanssa ei kuitenkaan onnistunut. Oli jatkettava uuden paikan etsintää, ja lopulta maihinnousupaikaksi valikoitui Tallinnan Pirita.
– Menin Piritaan, vedin veneen ylös ja satamamestari tuli ihmettelemään, että mikäs mies olen. Kerroin, mistä olen tulossa ja hän oli todella hämillään siitä, ja lupasikin, että saan pitää venettä lukkojen takana ilmaiseksi niin kauan kuin haluan, Saario nauraa.
Puoli kymmenen aikaan illalla Saarion vaimo sai kauan odotetun puhelun mieheltään.
– Soitin vaimolle, että hengissä selvittiin.
Takaisin laivalla
Saarion suunnitelmana oli aluksi jäädä yöksi hotelliin ja palata Helsinkiin seuraavana päivänä soutaen, mutta tuulinen sääennuste sai mielen muuttumaan.
– Sitten katsoin, että tunnin päästä lähtee viimeinen iltalaiva, ja hyppäsin taksiin. Laivalla vaihdoin vessassa vaihtovaatteina mukana olleen t-paidan ja shortsit.
Seuraavana päivänä Tallinna kutsui jälleen, mutta tällä kertaa autokyydillä Helsingin satamaan ja sieltä laivalla Viroon.
– Trailerilla käytiin hakemassa vene pois.
"Olen soudellut avomerellä paljon"
Viime sunnuntainen repäisy ei ollut Saarion ensimmäinen, sillä hän on soutanut paljon avomerellä ja sisävesillä. Taskusta löytyy sisäsoudun Suomen mestaruus vuodelta 2018.
– Olen soudellut avomerellä paljon. Merivartijatkin ovat välillä pysäyttäneet ja kyselleet, että mikä mies se täällä on ja mistä olen tulossa. Soudan myös yöaikaan ja talvellakin olen jäiden joukossa vetänyt 30 kilometrin lenkkejä viiden millimetrin paksuisella vaneriveneellä, että se on vähän jännää jo, Saario hymäilee.
Kompassi johdattaa kohti määränpäätä
Mies kertoo suunnistavansa aina kompassilla. Soutu tapahtuu selkä menosuuntaa vasten, joten tarkkana vastaantulijoiden kanssa saa olla.
– Ei minulla ole edes peiliä veneessä, josta näkee näkisi, tuleeko edestä kukaan.
Kenelle tahansa avomerellisiä souturetkiä Saario ei kuitenkaan suosittele. Myös harrastajalle se on aina riski.
– Siinä on aina riski olemassa. Välillä ei näe moneen tuntiin edes laivoja. Nyt minulla oli mukana yksi hätäraketti ja -savu, mutta jos sinne kahdeksanasteiseen veteen joutuu, ei siellä kauaa pysty olemaan. Lähtiessä latasin Spotifyhyn Jenni Vartiasta, jos veteen joutuu ja kenttää ei ole, että saan kuunnella Jenniä viimeisillä hetkillä. Jenni on ihan ykkönen, Saario veistelee.
"Nälkä kasvaa syödessä"
Saario on työskennellyt palomiehenä 20 vuotta. Hänet on koulutettu myös pelastussukeltajaksi. Miestä meri kutsuu aina, kun siihen on vain mahdollisuus.
– Lähden aina merelle, kun on tyyni keli ja on mahdollista lähteä. En tiedä, milloin menen seuraavan kerran yli, mutta nälkä kasvaa syödessä. Sitä alkaa jo miettiä, ennen kuin toinen reissu on jo kunnolla ohi, että minne seuraavaksi.
Palomiehen soutumatkasta Tallinnaan kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.