Venäjä nousi kesällä 2008 vähemmän mairittelevaan valoon lapsikaappauksen uhriksi joutuneen suomalaispoika Antonin myötä. Isä Paavo Salonen kärvistelee yhä oikeusprosessin kourissa. Tärkeintä raskaan vaiheen keskellä on Antonin hyvinvointi.
Paavo Salonen pyrkii viettämään poikansa Antonin kanssa kotipaikkakunnallaan Kokemäellä niin normaalia elämää kuin se vallitsevassa tilanteessa on mahdollista. 6-vuotias Anton käy esikoulua ja aloittaa syksyllä varsinaisen koulutiensä.
− On hienoa saada olla vielä tässä iässä pienen pojan isä. Kaikki tytöt ovat häneen ihastuneita, isä kertoo ylpeyttä äänessään.
Salonen yrittää toistaiseksi varjella Antonia parhaansa mukaan tätä koskevalta uutisoinnilta. Ex-vaimoaan Salonen ei halua parjata lapsen kuullen.
6-vuotias kuitenkin ymmärtää jo paljon.
− Hän ihmettelee, jos sattuu näkemään itsensä televisiossa. Anton on myös alkanut kertoa minulle pala palalta asioita oloista, joissa hän Venäjällä eli. Poika pelkää yhä, että hänet viedään uudestaan pois.
Päiväkirjat kertovat totuuden
Salosen piina alkoi keväällä 2008, kun hänen venäläinen ex-vaimonsa Rimma Salonen lähti Antonin kanssa Venäjälle ja jäi sille tielle. Anton oli tuolloin eronneiden vanhempiensa yhteishuoltajuudessa.
Seuraavan vuoden toukokuussa Salosen onnistui noutaa poikansa takaisin luokseen Suomen Pietarin-pääkonsulaatin työntekijän avustuksella. Huoltajuuskiista paisui lopulta Suomen ja Venäjän väliseksi selkkaukseksi.
− Olen pitänyt viimeisen viiden vuoden ajan päiväkirjaa Antonin elämästä. Tekstiä on kertynyt 400 sivun verran. Olen kirjannut kaiken tarkkaan ylös ja ottanut talteen myös lehtileikkeitä, Salonen kertoo.
Isä antaa tekstit Antonin itsensä luettavaksi, kun hän on tarpeeksi vanha ymmärtämään menneisyyden tapahtumia. Antonin tapauksesta on suunnitteilla myös kokonainen kirja.
− Jonain päivänä poika voi lukea, miten paljon isä hänestä välitti.
