Vuoden 1982 taitteessa presidentti Mauno Koivisto, SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa, puoluesihteeri Erkki Liikanen ja eräät muut Suomen kärkidemarit saivat käsiinsä luottamuksellisen muistion.
Muistio oli leipätekstiltään vain vajaan kolmen konekirjoitusliuskan mittainen, ja sen sisältö tuskin tuli lukijoille täytenä yllätyksenä. Eurooppalaiset sosialistit olivat ajautuneet eri linjoille siinä, kuinka niiden olisi pitänyt suhtautua Moskovan toimintaan.
Muistion laatija, Paavo Lipponen, oli lähtenyt joulukuun lopussa kokoukseen Pariisiin Kalevi Sorsan sijaisena. Saksalainen demaritähti Willy Brandt halusi Suomesta tukea ulkopoliittiselle linjalleen demarien kansainvälisessä yhteistyöjärjestössä, sosialistisessa internationaalissa.
Brandt johti järjestöä ja oli antanut sen nimissä lausunnon sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli painostanut Puolan hallinnon julistamaan maahansa sotatilan 16. joulukuuta 1981.
Sotatilan avulla hallinnon oli helpompi pyrkiä nujertamaan voimakeinoin riippumatonta ammattiyhdysliikehdintää, joka oli saanut alkunsa Gdanskin telakalla elokuussa 1980. Neuvostoliitto pelkäsi, että liikehdintä saattaisi irrottaa Puolan sen vaikutuspiiristä.
Osa eurooppalaisista demareista piti Brandtin lausuntoa liian pehmeänä. Lipponen kuitenkin kuvaili muistiossa kuinka Saksan – ja tavallaan myös linjalle tukensa tarjonneen Suomen – demarien suhtautumista määrittelivät Saksan ulkopoliittiset ja taloudelliset edut.
– Puolalaisten suurin länsisaksalainen velkoja on työväenliikettä lähellä oleva Bank für Gemeinwirtschaft, hän kirjoitti.
Tekstissä arvioitiin myös mahdollisuutta, että Neuvostoliiton intervention seurauksena puolalaiset joutuisivat perääntymään Länsi-Saksan alueelle. Sitä Lipponen piti teoreettisena.
CIA kiinnostui
Pariisin kokous kiinnosti myös Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:ta, jonka virkamies kirjoitti oman muistionsa kokouksesta.
STT huomasi CIA:n muistion muutamia viikkoja sitten. Noin 40 vuoden takaisessa muistiossa CIA:n virkamies arvioi muun muassa, että demarien kansainvälisten asioiden sihteerinä työskennelleellä Lipposella oli läheiset siteet Tehtaankadun lähetystöön.
Lipponen nousi demarien puheenjohtajaksi 10 vuotta ja Suomen pääministeriksi 13 vuotta tuon arvion jälkeen. Hän ei ole halunnut kommentoida CIA:n muistiossa esitettyjä väitteitä eikä hän vastannut pyyntöön kommentoida omaa paperiaan.
Poliittisen historian emeritusprofessori Kimmo Rentola puolestaan katsoi arvion Lipposen venäläisyhteyksistä pitävän paikkansa, joskin hän kummeksui Lipposen hyvien länsiyhteyksien puuttumista analyysistä.
Toinen muistio julki
CIA:n muistiota käsittelevän jutun jälkeen STT:hen otti yhteyttä Jouko Raitaniemi. Hän on työskennellyt historian professorin Henrik Meinanderin tutkimusavustajana, jolloin hän huomasi Lipposen kirjoittaman muistion Sorsan henkilökohtaisesta arkistosta. Arkiston sisältö tuli julkiseksi syksyllä.
Raitaniemi käsittelee muistiota tarkastuksessa olevassa gradussaan SDP:n vuosien 1976–1983 ulkopoliittisesta linjasta. Hän sanoo, että Suomen demarien oli helppo sovittaa linjansa yhteen Saksan veljespuolueen kanssa, koska siinä oli samaa kuin Suomen virallisessa ulkopolitiikassa.
Pariisin kokouksessa vuoden 1981 lopulla eurooppalaiset demarit päätyivät laatimaan kannanoton, joka oli Brandtin lausuntoa jyrkempi.